Hilkka Liitsola

Hilkka Headshots September 2017 Low Res-24
Kuva: Leah Takata

Olen 30+ -vuotias kahden pienen lapsen (s. 2012 ja 2015) lääkäriäiti. Asun puolisoni työn takia viidettä vuotta ihastuttavassa Prahassa. Teen kirjoittamiseen liittyviä töitä ja suoritan kirjoittamisen perusopintoja avoimessa yliopistossa. Lapsille suunnattu esikoiskirjani Herra Lumpeenkukka ja neiti Kuusenkerkkä julkaistiin huhtikuussa 2018.

 

Suomessa työskentelin neuvolatyötä tekevänä omalääkärinä ja aivan lyhyesti ennen lääkäriksi valmistumista myös lastenpsykiatrian yksikössä, mikä herätti kiinnostukseni lasten kehittymistä ja vanhemmuutta kohtaan jo ennen kuin minusta itsestäni tuli vanhempi.

Ulkomailla vietettyjen vuosien aikana olen joutilaana itsekseni perehtynyt lastenpsykiatrian kirjallisuuteen ja suorittanut avoimessa yliopistossa yksittäisiä psykologian ja kasvatustieteiden kursseja. Lisäksi olen perehtynyt väkivallattomaan vuorovaikutukseen (non-violent communication, NVC) sekä yleisellä tasolla että kahdessa kasvattajille suunnatussa seminaarisarjassa. Olen myös suorittanut Prahan montessori-instituutissa (Montessori Institute of Prague) 3-6-vuotiaiden AMI-avustajasertifikaatin ja aloitin Instituutissa 3-6-vuotiaiden montessoriohjaajakoulutuksen keväällä 2018.

Lasteni toivon kasvavan aktiivisiksi, onnellisiksi, hyviksi ihmisiksi, jotka tuntevat itsensä ja sekä uskaltavat että osaavat olla juuri sellaisia kuin aidosti ovat. Samalla kun tuen ja ohjaan heitä, opettelen vaalimaan hartaasti myös sekä omia tarpeitani että puolisoani ja parisuhdettani.

Lasten ja myös vanhempien hyvinvointi, persoonallisuuden ja tunne- elämän kehitys sekä lapsuuden kiintymyssuhteiden merkitykset kiinnostavat minua. Olen kiinnostunut paitsi vanhemmuudesta henkilökohtaisella tasolla, myös laajemmin vanhemmuuden psykologiasta ja lastenkasvatukseen sekä koulutukseen liittyvistä tieteellisistä näkökulmista ja tutkimusnäytöstä.

Vaikka olenkin kiinnostunut myös aihepiirin teoriasta ja perustanut tämän bloginkin, olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, ettei vanhemmuuteen tarvita opaskirjoja tai ismejä. Joskus uusista näkökulmista ja ohjeistakin voi kuitenkin olla hyötyä.

Kun olen opiskellut ja perehtynyt aihepiiriin käytännön elämän näkökulmasta, olen poiminut mukaani sen, mikä on tuntunut hyvältä ja jättänyt koskematta siihen, mihin en ole uskonut tai mikä ei ole sopinut minulle ja minun lapsilleni. Blogini lukijoita kehotan samaan.

En ole aloittanut tätä blogia, enkä kirjoita artikkeleitani siksi, että olisin tai luulisin olevani täydellinen ja aina onnistuva vanhempi. Kirjoitan siksi, että olen saanut omassa lapsiperhearjessani kokea myönteisen vanhemmuuden tuoman muutoksen sekä siksi, että toivon myönteisen vanhemmuuden tyylin tulevan tutummaksi, normaalimmaksi ja käytännössä helpommaksi yhteiskunnassa, joka edelleen herkästi suosii ja suosittelee kovempaa, vanhemman auktoriteettiin perustuvaa tyyliä(, joka ei usein johda yhtä hyviin tuloksiin kuin myönteinen vanhemmuus, lue lisää täältä).

Jos vanhemmuuteen ylipäänsä on tarpeen joitakin ohjeita lukea, tämä yksi kiteytys riittää kattamaan kaiken olennaisen, joten lisään lainauksen vielä tähän loppuun niille, jotka eivät lue blogia tätä sivua pidemmälle:

”Aina: Ole isompi, vahvempi, viisaampi ja kiltti

Kun vain mahdollista: Seuraa lapsen tarvetta

Kun välttämätöntä: Ota ohjat”

– Bert Powell & kump.

Muokattu 18.1.2018: Uusi kuva, päivitetty taustoja