Hilkka Liitsola

Hilkka Headshots September 2017 Low Res-24
Kuva: Leah Takata

Olen 30+ -vuotias kahden lapsen äiti. Työskentelen lastenpsykiatriaan erikoistuvana lääkärinä. Aiemmin asuin puolisoni työn takia viisi vuotta ihastuttavassa Prahassa. Siellä perustin tämän sivuston, tein kirjoittamiseen liittyviä töitä ja suoritin avoimessa yliopistossa yksittäisiä kursseja psykologiassa ja kasvatustieteessä sekä kirjoittamisen perusopintoja. Lapsille suunnattu esikoiskirjani Herra Lumpeenkukka ja neiti Kuusenkerkkä julkaistiin huhtikuussa 2018.

Aiemmin olen työskennellyt neuvolatyötä tekevänä omalääkärinä ja aivan lyhyesti ennen lääkäriksi valmistumista myös lastenpsykiatrian yksikössä, mikä herätti kiinnostukseni lasten kehittymistä ja vanhemmuutta kohtaan jo ennen kuin minusta itsestäni tuli vanhempi ja nyttemmin lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri.

Ulkomailla vietettyjen vuosien aikana perehdyin väkivallattomaan vuorovaikutukseen (non-violent communication, NVC) sekä yleisellä tasolla että kahdessa kasvattajille suunnatussa seminaarisarjassa. Suoritin myös Prahan montessori-instituutissa (Montessori Institute of Prague) 3-6-vuotiaiden AMI-avustajasertifikaatin ja aloitin Instituutissa 3-6-vuotiaiden montessoriohjaajakoulutuksen, josta ehdin suorittaa noin puolet ennen kuin opinnot keskeytyivät Suomeen palaamisen myötä.

Omien lasteni toivon kasvavan aktiivisiksi, onnellisiksi, hyviksi ihmisiksi, jotka tuntevat itsensä ja sekä uskaltavat että osaavat olla juuri sellaisia kuin aidosti ovat. Samalla kun tuen ja ohjaan heitä, opettelen vaalimaan hartaasti myös sekä omia tarpeitani että puolisoani ja parisuhdettani.

Lasten ja myös vanhempien hyvinvointi, persoonallisuuden ja tunne- elämän kehitys sekä lapsuuden kiintymyssuhteiden merkitykset kiinnostavat minua. Olen kiinnostunut paitsi vanhemmuudesta henkilökohtaisella tasolla, myös laajemmin vanhemmuuden psykologiasta ja lastenkasvatukseen sekä koulutukseen liittyvistä tieteellisistä näkökulmista ja tutkimusnäytöstä.

Vaikka olenkin kiinnostunut myös aihepiirin teoriasta ja perustanut tämän bloginkin, olen sitä mieltä, ettei vanhemmuuteen tarvita opaskirjoja tai ismejä. Joskus uusista näkökulmista ja ohjeistakin voi kuitenkin olla hyötyä.

Kun olen opiskellut ja perehtynyt aihepiiriin käytännön elämän näkökulmasta, olen poiminut mukaani sen, mikä on tuntunut hyvältä ja jättänyt koskematta siihen, mihin en ole uskonut tai mikä ei ole sopinut minulle ja minun lapsilleni. Blogini lukijoita kehotan samaan.

En ole aloittanut tätä blogia, enkä kirjoita artikkeleitani siksi, että olisin tai luulisin olevani täydellinen ja aina onnistuva vanhempi. Kirjoitan siksi, että olen saanut omassa lapsiperhearjessani kokea myönteisen vanhemmuuden tuoman muutoksen sekä siksi, että toivon myönteisen vanhemmuuden tyylin tulevan tutummaksi, normaalimmaksi ja käytännössä helpommaksi yhteiskunnassa, joka edelleen herkästi suosii ja suosittelee kovempaa, vanhemman auktoriteettiin perustuvaa tyyliä(, joka ei usein johda yhtä hyviin tuloksiin kuin myönteinen vanhemmuus, lue lisää täältä).

Jos vanhemmuuteen ylipäänsä on tarpeen joitakin ohjeita lukea, tämä yksi kiteytys riittää kattamaan kaiken olennaisen, joten lisään lainauksen vielä tähän loppuun niille, jotka eivät lue blogia tätä sivua pidemmälle:

”Aina: Ole isompi, vahvempi, viisaampi ja kiltti

Kun vain mahdollista: Seuraa lapsen tarvetta

Kun välttämätöntä: Ota ohjat”

– Bert Powell & kump.

Muokattu 26.8.2019