Kun lapsen huono mieli tuntuu vanhemmasta liian pahalta

Me kaikki haluamme nähdä lapsemme iloisina ja onnellisina, ja lapsen kielteiset tunteet voivat tuntua vanhemmasta todella epämukavilta. Kun lapsesta tuntuu pahalta, haluamme korjata asian: kääntää surun iloksi, pelon itsevarmuudeksi ja ahdistuksen levollisuudeksi. Helposti arkeemme voi hiipiä myös lapsen vaikeiden tunteiden vältteleminen: valintojen ja suunnitelmien tekeminen pyrkimyksenä välttää tilanteita, joissa lapselle voi tulla paha mieli. Kun lapsen on paha olla, meidänkin on paha olla. Aivan kuin lapsen tunne ei olisikaan hänen omansa, vaan myös meidän…

Vanhemman ja lapsen tunteiden välisen rajan hämärtyessä lapsen on vaikeampi kasvaa omaksi itsenäiseksi itsekseen, ja kun aikuinen suojelee lasta kielteisten tunteiden kokemiselta, lapsen tunnesäätelytaidot ja kielteistenkin tunteiden sietäminen eivät pääse kehittymään.

lapsen tunteet ovat lapsen tunteita, eivät aikuisen

Lapsen tunteet ovat hänen omiaan, eivät kenenkään muun. Lapsen tunne on lapsen tunne, ei vanhemman. Ja se, miltä aikuiselta tuntuu kussakin tilanteessa, ei kerro siitä, mitä lapsi tuntee.

Vanhempi-lapsisuhteessa yksilöiden ja heidän kokemustensa rajat voivat salakavalasti sumentua. Lapsen ahdistus tarttuu vanhempaan (ja toisinpäin), ja oman lapsen suru voi saada aikuisen olon sietämättömäksi. Vanhempana myötätuntoisuus menee helposti sekaisin toisen ihmisen tunteiden tuntemisen kanssa.

On sekä lapsen että aikuisen etu, että vanhempi tiedostaa itsensä ja lapsensa erillisyyden. Kun vanhemmasta tuntuu, että lapsen tunnetila on liian vaikea siedettäväksi ja että tilanne täytyy pikimmiten korjata, kannattaa pysähtyä. Onko se todella lapsi, jonka tunnetila on sietämätön, vai sittenkin aikuinen itse?

Anna lapsen tuntea tunteensa

Tämä on monelle vanhemmalle vaikeaa. Lapsen surun tai muun ahdingon sietäminen voi vaatia ponnistelua – etenkin, jos aikuinen voisi helposti poistaa sen aiheuttajan. Kun lautapelissä tappiolle jäänyt lapsi parahtaa itkemään pettymystään, aikuisen ei ole temppu eikä mikään suunnitella seuraavat siirtonsa siten, että pelikaverin tappio kääntyykin voitoksi; kun lapsi huomaa hukanneensa viikkorahaksi saamansa 50-senttisen, miten helppoa vanhemman onkaan kaivella laukkunsa pohjalta uusi kolikko kadonneen tilalle ja kun lapsi turhautuu vaikealta tuntuvan matematiikan tehtävän parissa, oikean ratkaisun antaminen kävisi aikuiselta kädenkäänteessä. Mutta tunteen poistaminen ei ole meidän tehtävämme.

Älä anna oman ahdistuksesi tai epämukavuuden tunteesi estää lasta tuntemasta omia tunteitaan. Kun lapsen kielteiset tunteet tuntuvat aikuisesta liian pahalta, aikuinen saattaa alkaa muuttaa omaa käytöstään ja jopa koko perheen arkea, jotta vaikeilta tilanteilta vältyttäisiin. Satunnainen suru, pelko ja viha kuuluvat elämään, ihan niin kuin muutkin kielteiset ja vaikeat tunteet aina silloin tällöin. Vanhemman tehtävä ei ole poistaa tai estää vaikean tunteen aiheuttamaa epämukavuutta, vaan auttaa ja tukea lasta huomaamaan, että hän selviää siitäkin.

tiedosta oma tehtäväsi

Kun lapsi kokee suuria vaikeita tunteita, hän tarvitsee aikuisen apua. Ei päästäkseen taianomaisesti eroon tunteestaan, vaan selvitäkseen sen kanssa. Aikuisen tehtävä ei ole tasoittaa jokaista kuoppaa ja kuhmua lapsen reitillä, vaan tuoda oma rauhallisuutensa ja turvansa lapsen myrskyihin.

Oman roolin ja tehtävän hahmottaminen auttaa aikuista erottamaan omat ja lapsen tunteet toisistaan. Lapsen tehtävä on tuntea tunteensa, aikuisen rooli on tukea häntä tehtävässään.

Nämä aiemmin ilmestyneet artikkelit saattavat kiinnostaa sinua

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s