Kun pettymykset ottavat koville – miten tukea lapsen pettymyksensietokykyä

Aikuisen näkökulmasta valtava pettymys voi aiheutua mitä pienimmästä syystä tai pientä pettymystä seurata suhteettoman suurelta tuntuva reaktio. Ihanassa keskittymisen flow’ssa kasattu kaikkien aikojen korkein Lego-tornitalo kaatuu ja leviää lattialle kirjavien palikoiden kaaokseksi, kun lapsi on napsauttamassa viimeistä lituskaa kattopalaa paikalleen. Isompi voittaa pienemmän juoksukilpailussa, taas. Se keltainen puurokulho onkin pesussa, ja iltapalalle pöytään täytyykin kattaa vihreä.

Monen vanhemman luontainen reaktio näissä tilanteissa on yrittää järjestää tai edes selittää asia parhain päin – eihän ole oikeasti totta, että lapsi aina häviää kaikki lautapelit, että koko päivä on pilalla kun mehujään jämät lätsähtävät tikusta vihreänloskaiseksi läjäksi sisäleikkipuiston lattialle tai että lapsi ei osaa yhtään mitään kun koearvosana jää odotetusta.

Lapsi kohtaa arjessaan paljon pettymyksiä – toivottavasti. Kun hän kypsyy sietämään niitä, hän oppii sietämään epämiellyttäviä tunteita, säätelemään käytöstään ja toivottavasti myös etsimään itse ratkaisuja silloin, kun kohtaa ongelmia. Toisille pettymyksensietokyvyn kehittyminen on helpompaa, toisille hyvinkin vaikeaa. Miten voimme aikuisina tukea lapsen pettymyksensietokyvyn kehittymistä?

1. Tunnista ja tunnusta lapsen tunne

Vihreä puurokulho keltaisen sijaan ei ole mikään iso juttu, se on aikuiselle selvää: puuro maistuu molemmista syötynä ihan samalta, eikä lapsi iltapalan alkuun päästyään pian enää edes muista ajatella, minkä värisestä astiasta puuroaan pistelee.

Mutta lapsi halusi sen keltaisen ja saikin vihreän. Siinä se. Lapsi ei mieti, miltä puuro maistuu tai millaista elämä kohta on, kunhan hän pääsee alkuun iltapalan syömisessä, eihän puuron maulla tai myöhemmin edessä olevalla tunnetilalla ole mitään tekemistä puurokulhon värin aiheuttaman pettymyksen kanssa juuri nyt. Lapsen tunteen kannalta mitään väliä ei ole myöskään sillä, onko lapsen tunteessa aikuisen mielestä järkeä vai ei.

Tunnista ja tunnusta se, mikä lasta vaivaa. Tavoittele lapsen mieltä myötäeläen, mutta liioittelematta, lietsomatta ja vatvomaan jäämättä. ”Sä odotit, että saisit syödä iltapuuron keltaisesta kulhosta, ja nyt se onkin tiskissä eikä sitä voi käytää. Voi harmi.” ”Sä olet pettynyt, kun et saanutkaan keltaista kulhoa. Tulehan tähän niin halataan. No niin, otatko tämän tähtilusikan vain tämän muumilusikan?”

2. säädä tilanteen tunnelma omalla käytökselläsi

Mitä pienempi tai muutoin säätelytaidoiltana kypsymättömämpi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen tukea kokiessaan suuria tunteita. Aikuisen tehtävä on säädellä lapsen tunnetilaa ulkopuolelta, kun lapsi ei siihen vielä itse sisällään kykene.

Lasta ei tarvitse rauhoittaa harhauttamalla hänen huomionsa toisaalle, korjaamalla pettymyksen aiheuttanut tilanne parhain päin tai puhumalla lapsen tunnetila vähättelemällä pois. Pettymystä ei tarvitse pelätä, epämiellyttävän tunteen läpi voi elää, eikä lapsi mene vaikealta tuntuvista tunteista rikki. Tämän ymmärtäminen on yhtä tärkeää lasta kasvattavalle aikuiselle kuin lapselle itselleen. Näin tämä nyt on ja sinä selviät tästä. Ei mutta, vaan ja.

Aikuinen tuo pettymystilanteessa omalla käytöksellään rauhaa lapsen sisäiseen tunnekaaokseen ja viestii lapselle, että kaikki ovat turvassa, vaikka iso tunne riepotteleekin.

3. ongelma, tunne ja ratkaisu ovat lapsen omia, eivät sinun

Lapsen isojen tunteiden sietäminen voi olla vanhemmalle vaikeaa. Kun pettymyksen aalto kaappaa lapsen mukaansa, houkutus tilanteen ratkaisemiseen lapsen puolesta on monille meistä iso. Vanhemmalla on yleensä valta ja taito tarjota lapsen pettymystilanteissa nopeasti ratkaisu tilanteeseen ja taikoa mielipaha pois. Äkkiäkös aikuinen kasaa sen Lego-tornin ennalleen…. tai, no, ainakin korkeaksi jälleen.

Mutta pettymystilanteen ratkaiseminen ei ole aikuisen tehtävä. Aikuisen tehtävä on tukea ja säädellä lasta ja auttaa häntä keksimään ratkaisu itse – sikäli kuin mitään ratkaisua ylipäänsä tilanteessa tarvitaan tai on mahdollista löytää. Jos kyseessä ei ole ratkaisunpaikka, auta lasta omalla esimerkilläsi hyväksymään se. Muista, että sekä tunne että mahdollinen ratkaisu ovat lapsen omia, eivät sinun.

Kankean mustavalkoinen ei kuitenkaan kannata olla. Kun lapsen tunnetila on tasaantunut ja pettymyksestä siirrytään eteenpäin, on vain kohteliasta ja inhimillistä kysyä, haluaako lapsi apua tornitalonsa uudelleen rakentamisessa tai kaikkialle levinneiden helminauhan helmien keräämisessä kasaan. Ja jos lapsi pettymyksensä läpi päätyisi itse ehdottamaan kulho-gaten ratkaisuksi keltaisen kulhon tiskaamista käsin, minä voisin pysäyttää tiskikoneen, napata kulhon ulos ja ojentaa lapselle tiskiharjan käteen.

4. käsittele pettymystä lapsen kanssa neutraaleissa hetkissä

Lapselle ei kannata yrittää opettaa yhtään mitään silloin, kun hän on suuren tunnetilan vallassa; tunneaallon harjalla ratsastavalle lapselle ei kannata puhua järkeä. Tämä pätee myös pettymysten hetkillä. Etenkin, jos pettymysten sietäminen on lapselle erityisen vaikeaa, pettymystä voi kuitenkin olla viisasta tutkailla yhdessä rauhallisessa, neutraalissa tunnelmassa.

Lapsen omien pettymysten ja niiden aiheuttamien, jälkikäteen ehkä hävettävienkin reaktioiden kaiveleminen jälkikäteen tuskin vahvistaa lapsen pettymyksensietokykyä tai itsetuntoa. Samoin on lapsen näkökulmasta todennäköisesti lähinnä epämiellyttävää, jos vanhempi istuttaa hänet viereensä sohvalle ”Nyt puhutaan vaikeista tunteista ja pettymyksistä, koska sulla on niin isoja vaikeuksia niiden kanssa” -saatesanoilla.

Sen sijaan aikuinen voi isoa numeroa tekemättä esimerkiksi lainata kirjastosta aihepiiriä käsitteleviä kuvakirjoja, usuttaa yhteiseen mielikuvitusleikkiin leikkipettymystilanteita joissa lapsi voi toimia sankarina ja ratkaisijana tai vaikkapa etsiä tietoa lapsen ihaileman urheilijan kehityspolusta, joka on aivan takuulla sisältänyt aimo määrän pettymyksiä, ja sopivalla hetkellä jakaa idolin kertomuksen lapsen kanssa.

Ja, kunhan aiheet valitsee siten, etteivät ne ole lapselle liian epämiellyttäviä, lapsen kanssa voi myös muistella menneitä tilanteita ja sitä, miten lapsi niistä selvisi. ”Arvaatkos miten monta kertaa kaaduit, kun opettelit kävelemään? Joo, varmaan ainakin sata! Ja mieti, miten sä nykyään juoksetkin jo niin kovaa, että olet aina portilla odottamassa jo ennen kuin minä olen ehtinyt edes päästä ovesta ulos…”

5. mieti omaa asennettasi

”Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon” on kliseisen huonoksi tiedetty neuvo. Jos omien vaikeiden tunteiden sietäminen on aikuiselle vaikeaa, sen on hankala olla muuta lapsellekaan.

Lapset aistivat, tietävät ja tulkitsevat enemmän kuin aikuiset yleensä uskovatkaan. Aikuisen itsekriittisyys, täydellisyyden tavoittelu ja ahdistustaipumus tarttuvat helposti lapseen. Sitä paitsi itseensä kriittisesti suhtautuva suhtautuu ehkä huomaamattaankin helposti samoin myös lapseensa. Se ei jää lapselta huomaamatta.

Miltä omat pettymyksesi näyttävät lapsen näkökulmasta? Ovatko omat toimintatapasi omaksumisen arvoisia?

6. näe hyvä lapsessa

Jokainen lapsi tarvitsee myös aikuisen mihinkään erityisempään taitoon tai ominaisuuteen kohdistumatonta ihailua ja ihastelua: ”Sinä olet minulle maailman ihanin ja suloisin sinä. Rakastan sinun silmien tuiketta ja sitä, miten pehmeältä sinun tukka tuntuu, kun silitän sitä.”

Pettymystenkin jälkeen usko lapseen ja anna sen näkyä. Kannustavat ja rohkaisevat sanat tuuppaavat häntä eteenpäin – ”Kyllä se vielä onnistuu, mä uskon suhun.” – ja tekemisen mahdollisuuksien tarjoaminen osoittaa, että tarkoitat sitä mitä sanot. Auta lasta tekemään itse, viesti hänelle käytännössä, että uskot häneen ja että epäonnistumisten jälkeen jatketaan eteenpäin.

Nämä aiemmin ilmestyneet artikkelit saattavat kiinnostaa sinua:

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s