Kun lapset riitelevät – 10+1 vinkkiä vanhemmille

Kopio_ Kopio mallista Kopio mallista RULE-2

Kaikki sisarukset riitelevät joskus. Itse asiassa kohtuullinen riitely kuuluu jopa jossain määrin asiaan. Silti lasten riitely raastaa vanhemman sydäntä, hermoja tai molempia. Sisarusten kiistely käy erityisen raskaaksi silloin, kun se on päivittäistä tai jopa jatkuvaa. Onneksi me vanhemmat pystymme auttamaan lapsiamme tulemaan paremmin toimeen.

Jatkuva riitely ei palvele mitään rakentavaa päämäärää. Se on juoksupyörässä juoksemista: jatkuvaa rehkimistä ilman mitään todellista etenemistä. Ja se on raskasta. Raskasta lapsille ja raskasta vanhemmille. Raskasta koko perheelle. Vaikka kohtuullinen määrä riitelyä on tavallinen osa lapsiperhearkea, jatkuvan tappelemisen ei pitäisi eikä tarvitse olla.

Kun lasten riitely alkaa tuntua raskaalta, on hyvä pysähtyä miettimään, miten lapsia voi auttaa olemaan riitelemättä niin paljon.

Kopio_ Kopio_ Nimetön suunn.malli-2

1. On ihan okei, että lapset eivät aina tule toimeen

Aloitetaan kuitenkin tästä. Sisarukset eivät aina tule toimeen, ja se on ihan okei. Lasten riitely ei ole merkki siitä, että olet tehnyt vanhempana jotain väärin. Se ei ole merkki siitä, että lapset eivät välitä toisistaan. Se ei ole merkki siitä, että lapsissa tai perheessä on jotain vikaa. Se on ihan okei.

Lapsilla on hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä ja hetkiä siltä väliltä ihan niin kuin aikuisillakin. Kun sopassa on monta tunnetaidoiltaan ja sosiaalisilta kyvyiltään vasta kypsyvää lasta, joista jokaisella on oma henkilökohtainen tilanteensa ja tunnetilansa ja vireysasteensa, törmäyksiä tapahtuu.

Pieni lapsi voi esimerkiksi omia tunteitaan sen kummemmin tunnistamatta tai ajattelematta kaivata itsekseen olemista pitkän päivän jälkeen ja leiskahtaa heti kotiin päästyään näennäisesti ilman mitään syytä, kun seuraa kaipaava sisarus kärttää häntä leikkimään. Esimerkiksi.

Jos aikuiset eivät olisi oppineet itsensä hallitsemisesta, sosiaalisesta käyttäytymisestä ja tunteidensa tunnistamisesta kaikkea sitä, minkä ovat, toimistoissa ja rakennustyömailla ja sairaaloissa kautta maailman tapeltaisiin ja painittaisiin ja muksittaisiin kaiken aikaa.

Aikuisistakaan ei aina tunnu hyvältä olla jonkun toisten tai ylipäänsä kenenkään toisen kanssa. Me vain selviämme siitä paremmin kuin lapset.

2. Aikuinen ei ole lasten riitojen tuomari

Vaikka voi olla houkuttelevaa tai tuntua luonnolliselta astua lasten taistelutantereelle kertomaan, miten asiat ovat, kuka on syyllinen ja mitä siitä kaikesta seuraa, sitä ei kannata tehdä. Aikuisen ei kannata puuttua riitaan, ellei se ole välttämätöntä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vanhempi jättää riidan huomiotta. Kun lapset riitelevät, aikuinen pysyy kuulolla ja tarkkailee tilannetta etäältä.

Aikuinen ei ikinä tiedä, mitä tilanteen taustalla on, ja ulkopuolelta jaetut tuomiot ovat usein epäoikeudenmukaisia. Lasten riita on sitä paitsi juuri sitä: lasten riita. Aikuisen tukea ja apua voidaan epäilemättä tarvita, jotta tilanteesta päästään eteenpäin, mutta aikuista tarvitaan neuvonantajana, tukijana ja auttajana, ei riidan ratkaisijana.

”Miten tästä tilanteesta selvitään?” on paljon arvokkaampi kysymys kuin ”Kuka tämän aloitti?”.

3. Lapset ovat vastuussa riidan ratkaisemisesta – ”itse, mutta ei yksin”

Useimmiten lapset löytävät kiistoihinsa ratkaisun ilman, että vanhemman tarvitsee puuttua asiaan millään tavoin. Tämä pätee varsinkin lapsiin, jotka ovat oppineet etsimään ratkaisuja. Ja paras tapa oppia etsimään ratkaisuja on se, että saa harjoitella sitä. Lapset oppivat ratkaisemaan kiistoja saamalla ratkaista niitä. Eivät sillä, että vanhempi ratkaisee riidat heidän puolestaan.

Mitä pienempiä ja/tai ratkaisun etsimisessä kokemattomampia lapset ovat, sitä vankempaa tukea vanhemmalta tarvitaan. Mutta avain on siinä, että vanhempi mieltää olevansa tilanteessa pelkkä tukija, ei ratkaisija. Kun vanhempi omaksuu avustajan asenteen, hän saattaa hyvinkin yllättyä siitä, millaisia oivalluksia ja sovintoja lapset pystyvät saavuttamaan.

Tue lapsia tunteidensa ja tarpeidensa tunnistamisessa ja auta heitä käyttämään kunnioittavaa kieltä.

Minä olen todennut käytännössä hyödylliseksi tavaksi sen, että jos riidan toinen osapuoli ehdottaa ratkaisua, toinen voi kyllä torjua sen, mutta hänen on siinä tapauksessa tehtävä oma ratkaisuehdotuksensa.

Pelkkä ”Ei! Ei käy!” ei johda mihinkään, mutta lasten ohjaaminen kohti ”Ei, tuo ei sovi minulle. Tehdään mieluummin näin…” -tyyppistä keskustelua johtaa.  ”Ahaa, sinä et pidä siskon ehdotuksesta. Mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu?” Varsinkin pienet lapset tarvitsevat tässä asiassa tietysti paljonkin tukea ja apua.

4. Miksi lapset riitelevät?

Miksi? tuo kysymyksistä ihanin. No, minun mielestäni ainakin. Miksi sisarukset tappelevat?

Tarkkaile lapsiasi päivän tai parin ajan. Mistä asioista heidän kiistansa käynnistyvät? Syntyvätkö riidat, kun lapset haluavat käyttää samaa tavaraa samaan aikaan? Kilpailevatko he vanhempien huomiosta? Ovatko riidat reaktioita suuriin tunteisiin, kuten pettymykseen, kun lapsi häviää lautapelissä?

Mustasukkaisuus ja lasten välisen epätasa-arvon kokemukset ovat monien sisarusriitojen ydintä. Saavatko lapset tasaisesti myönteistä ja lempeää huomiota vanhemmilta? Tästä syystä edellä mainittu aikuisen tuomarointi saattaa jopa lisätä lasten riitoja. Lasten epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset myös lisäävät toisen fyysistä satuttamista.

Lapset ovat monin tavoin kypsymättömiä. He riitelevät, koska eivät osaa tehdä muutakaan. Heillä ei ole keinoja ratkaista tilanteita tai hillitä impulssejaan. Sen vuoksi jokaisessa riidassa huomion pitäisi olla ratkaisussa ja sen etsimisessä, ei syyllisyydessä ja sen jakamisessa. Jokaisen menestyksekkäästi ratkaistun tilanteen jälkeen lapset ovat askelen lähempänä vähempää riitelyä.

Vaikka suurin osa sisarusriidoista ovat tuikitavallisen arkipäiväisiä, joissain tilanteissa ne voivat viitata pulmiin, joiden selvittelyssä vanhemmat tarvitsevat apua esimerkiksi perheneuvolasta. Jos lapsi pyrkii kaiken aikaa satuttamaan, haukkumaan ja kiusaamaan sisarustaan, asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa.

5. Rutiinit ehkäisevät riitoja

”Mä painan hissin nappia!” ”Ei kun mä! Iskäää! Vesa painoi, vaikka mä halusin painaa!”

”Mä haluun katsoa Pipsa Possua.” ”Ei kun katsotaan Ryhmä Hauta.” ”Eikä! Ei! Anna tänne se aipädi!” ”Äitiii! Esikko otti aipädin vaikka mä halusin katsoa Ryhmä Hauta!”

Lapsia tarkkailemalla vanhempi tunnistaa nopeasti tiuhaan toistuvat riidanpaikat. Ne paitsi johtavat helposti jopa päivittäisiin kiistoihin, ovat myös helposti ratkaistavissa. Kun jokin asia aiheuttaa jatkuvaa kiistaa, siihen kannattaa luoda toistuva ja selkeä rutiini.

Lasten kanssa voidaan yhdessä sopia, että toinen lapsi painaa hissin nappia aina hissin ulkopuolella ja toinen sisäpuolella. Tai että toinen painaa molempia nappeja aina kun mennään alaspäin ja toinen painaa silloin kun mennään ylöspäin. Tai että sisko valitsee, mikä Pikku Kakkosen ohjelma katsotaan maanantaina, veli valitsee tiistaina, sisko keskiviikona, veli torstaina ja perjantaina katsotaan koko ohjelma. Esimerkiksi.

Lasten kanssa yhteisymmärryksessä asetetut selkeät rutiinit, joita noudatetaan säntillisesti, luovat rauhaa arjen tilanteisiin.

6. Onko kaikkien lasten tarpeet kohdattu?

Sisarusten väliset riidat voivat olla merkki lasten kohtaamattomista tarpeista. Nälkä ja väsymys ovat varmasti kaikille selviä esimerkkejä siitä, miten kohtaamattomat tarpeet vaikuttavat lasten mielialaan ja siihen, miten he tulevat toimeen keskenään. Kun nälkäinen lapsi saa ruokaa tai väsynyt lapsi ottaa nokoset, hän päätyy paljon vähemmän todennäköisesti tappeluun sisaruksensa kanssa.

Mutta lapsilla on muitakin kuin fyysisiä tarpeita, ja kiireisessä arjessa ne voivat jäädä huomaamatta vajaatäytölle. Runsaat sisarusriidat ovat vanhemmille hyvä syy pysähtyä miettimään, miten perheen arki on järjestetty ja miten hyvin lasten tarpeet täyttyvät jokapäiväisessä elämässä.

7. Ehkäise riidat ennalta

Rutiinien ja lasten tarpeista huolehtimisen lisäksi riitoja voi ehkäistä ennalta muutenkin.

Jos lapsia tarkkailemalla huomaa, että jokin asia on toistuvien riitojen aiheuttaja, kannattaa harkita, voisiko aiheuttajan poistaa. Jos esimerkiksi jokin lelu on ainaisten riitojen aihe, ehkä elämä olisi parempaa ilman sitä? Tämä ei ole, eikä sitä pidä esittää lapsille rangaistuksena. Toisaalta, jos se on tosiaan molemmille lapsille niin tärkeä ja mieleinen, voisiko ajatella toisen vastaavan tarjoamista, jotta kumpikin pystyy leikkimään helposti yhtä aikaa?

Kun tunnistat jatkuvat riidanpaikat, mieti tapoja, joilla niihin liittyvät riidat voi ehkäistä ennen kuin ne alkavatkaan.

8. Huomaa, kun lapset ovat sovussa

Kuten aina, tässäkin asiassa lapsille kannattaa antaa eniten huomiota silloin, kun he ovat sovussa.

”Olen hirmu iloinen, kun leikitte äsken hyväntuulisina yhdessä.” ”Tuntuu hyvältä olla kotona, kun kaikki ovat tänään puhuneet toisilleen niin ystävällisesti.” ”Isästä tuntuu onnelliselta, kun kosketat siskoa noin hellästi.”

9. Millaisen mallin vanhemmat antavat?

Lasten on tärkeää nähdä, miten aikuiset ratkaisevat ristiriitatilanteita rakentavasti, kunnioittavasti ja ilman riitaa.

Jos vanhemmat ratkovat asioita riitelemällä lasten kuullen, on helppo ymmärtää, että lapset tekevät samoin. Lapset ottavat vanhemmista mallia hyvässä ja pahassa.

10. Jokaisella ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen – oikeus on voimassa myös sisarusriitojen aikana

Siinä vaiheessa, kun riita äityy muksimiseksi, potkimiseksi, puremiseksi, nipistelyksi, tukistamiseksi, karjumiseksi, haukkumiseksi tai muuksi satuttamiseksi, aikuinen puuttuu aina asiaan. Toista ihmistä ei saa satuttaa, ei edes (tai varsinkaan) omaa sisarusta.

Fyysisen koskemattomuuden suojan pitäisi vallita kotona kenties vahvempana kuin missään muualla. Silti kotona sitä saatetaan rikkoa sisarusriidoissa päivittäin.

Niin kauan kuin riita pysyy sanallisena – vaikka kiivaanakin, mutta silti lasten hallussa – aikuisen kannattaa pysytellä kuulolla ja valmiina auttamaan, mutta sivussa siihen asti, että tilanne vaikuttaa karkaavan lasten käsistä.

Silloin, kun nyrkit alkavat heilua tai jalat potkia, aikuisen on keskeytettävä tilanne. ”En anna sinun satuttaa veljeä.”

Muistetaan, että myös sanat voivat satuttaa. Todella. Sanallinenkin riita voi riistäytyä lasten käsistä, eikä toisen fyysinen satuttaminen ole ainoa syy puhaltaa peli poikki. Vanhempi puuttuu tilanteeseen myös silloin, kun kiistassa ei ole enää kyse kiistasta, vaan toisen sanallisesta satuttamisesta.

+ 1: Aikalisä!

Aikalisä on näppärä väline, jonka esittelin lapsilleni muutama kuukausi sitten. 6-vuotias pystyy käyttämään sitä jo vaivatta, 4-vuotias ei aivan niin tehokkaasti, mutta ymmärtää merkityksen kyllä, kun isompi ottaa työkalun käyttöön.

Kun riita on syntymässä, kumpi hyvänsä osapuoli voi keskeyttää sen sanomalla ”Aikalisä!”. Se on pysähtymisen ja etäisyyden ottamisen merkki. Kun toinen sanoo ”Aikalisä!” se tarkoittaa, että on aika siirtyä suoraan ratkaisun etsimiseen kulkematta riitaruudun kautta.

Kopio_ Nimetön suunn.malli-24

Nämä aiemmin ilmestyneet artikkelit saattavat kiinnostaa sinua:

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s