Kun lapsi lannistuu

Kopio mallista Kopio mallista RULE-4

”TYHMÄ mela!” kiikkeerällä kajakillaan rannan hiekkapohjaan jumittunut lapsi huutaa ja viskaa melansa menemään. ”En osaa!” 5-vuotiaani parkaisee, sysää syrjään kumilenkkikorutekeleen ja heittää koruntekoon tarkoitetun virkkuukoukun näyttävin ottein maahan. ”Jalka on jumissaa-aa-aa-aa!” 2-vuotias parkuu, kun ei onnistu työntämään varpaitaan esiin lahkeen päästä, koska se on taittunut kaksinkerroin.

Mitä tehdä, kun lapsi lannistuu ja luovuttaa? Miten häntä voi auttaa tässä hetkessä ja tukea niin, että hän ehkä seuraavalla kerralla yrittäisi vähän lisää? 

3-vuotias kuopukseni kohautti epäonnistumiset vaivattomasti harteiltaan jo vauvana. Aloin jo varhain ajatella, että hänen mutkattoman suhtautumisensa takia monet asiat tulevat olemaan hänelle elämässä helpompia kuin monille muille – minut itseni mukaan lukien. Ja kun sitten seuraavassa hetkessä näin hieman raskaammin vastoinkäymisiin suhtautuvan esikoiseni kamppailevan, en voinut olla miettimättä, voisinko tehdä jotakin häntä auttaakseni.

Ja totta tosiaan opin että voin tehdä paljonkin. Vaikka esikoiseni on perustemperamentiltaan tietysti samanlainen kuin ennenkin, hänen sinnikkyytensä kehittyy ja lannistumisen kohdatessaan hän kykenee nykyään kokoamaan itsensä ja jatkamaan yrittämistä aiempaa helpommin.

Me voimme vanhempina tukea lastemme kykyä sietää epäonnistumisia ja selviytyä haasteista. Voimme auttaa lapsiamme kasvamaan sinnikkäämmiksi – ja toisaalta saatamme joskus omilla teoillamme lisätä lastemme lannistumisherkkyyttä.

Kopio_ Nimetön suunn.malli.png

 

1. Ole myötätuntoinen

Kun lapsi lannistuu, ensimmäinen reaktiomme on usein heti vakuutella hänelle, että hän on silti fiksu ja osaava, että hän pystyy kyllä siihen mitä yrittää tehdä, että ”ei se haittaa”. 

Mutta kun se haittaa. Se haittaa lasta. Häntä jurppii. Harmittaa. Ärsyttää. Surettaa. Turhauttaa. Hän saattaa olla tässä hetkessä varma siitä, ettei kyllä varmasti pysty – mitäpä meidän sanomisemme silloin on hänen kokemuksensa ja varmuutensa rinnalla? Sanamme kuulostavat helposti lähinnä vähätteleviltä tai vähintään yrittävät sivuuttaan lapsen oman kokemuksen ja tunteet.

Joskus voi olla parasta vain istahtaa lapsen vierelle, olla läsnä ja sanoa, että homma ei näköjään meinaa mennä kohdilleen, nyt lasta näyttää jurppivan, harmittavan, ärsyttävän, surettavan, turhauttavan tai mitä ikinä. Voihan pöhnä.

Meidän ei tarvitse tai kannatakaan sännätä pelastamaan lasta harmistukseltaan tai lannistumisen tunteiltaan. Voimme olla hänen rinnallaan ja auttaa häntä selviämään niistä – sillä lapsi kyllä selviää ja sen kokeminen on hänelle tärkeää.

2. Saako lapsi yrittää rauhassa?

Vanhemmat haluavat kovasti auttaa lapsiaan. Voi olla vaikeaa katsoa vierestä, kun lapsi ponnistelee hankalan tehtävän äärellä, kun vanhempi voisi niin mitättömällä vaivalla tehdä sen hänen puolestaan. Lisäksi arjessa on usein niin kiire, että kiusaus lapsen auttamiseksi nousee kovasti, jotta perhe suoriutuisi nopeammin eteenpäin.

Joskus vanhemmat ajautuvat huomaamattaan jatkuvaan lapsen auttamiseen ja toistuvaan hänen tekemiseensä puuttumiseen, vaikka lapsi osaisi itsekin. Silloin lapselle välittyy viesti, ettei hän ehkä osaakaan, tai että se mitä hän luulee osaavansa, ei kuitenkaan oikeasti riitä.

Malta odottaa. Malta antaa lapselle aikaa. Järjestä arki niin, että lapsi saa – ja ehtii –  tehdä itse.

32845424984_88be28a23b_z
Lapset tarvitsevat aikaa. Kuva: Flick / Etienne

3. Aikuisten kehut voivat olla lapselle taakka

Mieti, miten kehut lastasi. Sikäli kuin perinteistä kehumista kannattaa harjoittaa ylipäänsä, enimmät kehut on parempi kohdistaa hänen tekemiseensä – siis prosessiin ja yrittämiseen – mieluummin kuin lopputulokseen.

Lapset, jotka ovat tottuneet kuulemaan kehuja ensisijaisesti lähinnä vain saavutuksistaan  – ”Sinä olet niin taitava, teitpä hienon piirroksen!” – ovat alttiimpia lannistumaan kuin lapset, jotka saavat enemmän myönteistä huomiota yrittämisestä –  ”Melkein jo luovutit, mutta päätit sittenkin jatkaa ja nyt olet lopputulokseen noin tyytyväinen, jes!”

Voi siis olla, että parhain aikein ja rakastavin ajatuksin lausutut kehut itse asiassa ovat osasyy lapsen lannistumiseen.

Toki kannattaa kuitenkin muistaa, että tyhjä kehu on tyhjä kehu silloinkin, kun se kohdistuu yrittämiseen (ei kannata kehua, jos mitään kehuttavaa ei ole), samoin kuin sekin, että meistä jokainen kuulee välillä mukavia asioita myös töidemme tuloksista.

Ja pidetään aina mielessä, että on eri asia kehua lasta fiksuksi koetuloksensa perusteella kuin päivittäin kertoa hänelle, miten ihana ja suloinen ja rakastettava ja ainutlaatuinen ja erityinen hän on vanhempiensa silmissä – sitä jokainen lapsi kaipaa.

4. Lapsi saattaa kaivata huolenpitoa ja huomiota

Aina ei ole oikeastaan edes kyse siitä, etteikö lapsi osaisi. Hän näyttää lannistuvan, mutta ehkä syy onkin siinä, että hän haluaa vanhemmaltaan huomiota ja huolenpitoa.

Tällainen lannistuminen saattaa lisääntyä elämänmuutosten myötä, esimerkiksi kun lapselle syntyy pikkusisarus tai kun hän aloittaa päivähoidon. Lisääntynyt huolenpidon ja huomioinnin tarve voi kuulua myös lapsen kulloiseenkin kehitysvaiheeseen, ja toki lapsen saattaa ilman mitään erityisempää syytäkin tehdä välillä mieli olla taas vanhemman hellästi hoidettava pieni.

On hyvä esimerkiksi auttaa läheisyyttä ja hellää huolenpitoa toivovaa 3-vuotiasta ottamalla hänet syliin ja pukemalla hänet kun hän pyytää, ja samalla silitellä häntä ja jutella mukavia, vaikka hän osaisi pistää paidan päälle itsekin. Toki usein tällaisessa tilanteessa lapselle voi olla lopulta mieluisinta, että aikuinen vain kyykistyy kaikessa rauhassa hänen viereensä, silittää ehkä selkää ja huomioi hänet lempeästi samalla kun hän saa pukeutua itse.

Pidemmän päälle kannattaa järjestää vastaavaa hellittelyä ja huomiointia lapselle riittämiin muutenkin kuin tekemällä asiat lapsen puolesta. Hellyyden ja hoivan lisäksi lapsi nimittäin kaipaa myös päivittäistä kokemusta siitä, että hän on osaava ja pystyvä arkisissa toimissaan.

6780492912_ec71e8cd38_z
Lannistuminen voi johtua huolenpidon ja kiireettömän yhteisen ajan kaipuusta. Kuva: Flickr / Harmish Khambhaita

5. Auta lasta, kun hän pyytää apua, mutta älä enempää kuin on tarpeen

Kun näet lapsen lannistuvan, malta tarkkailla häntä. Katsele ja kuuntele, miten lapsi käsittelee tilannetta. Älä rynnistä apuun, ellei sinua kutsuta. Ja jos kutsutaan, auta – mutta älä enempää kuin on tarpeen.

Jos lapsen jalka on jumissa haalarin sisällä siksi, että lahje on taittunut, avuksi voi riittää pelkkä asian huomaaminen. ”Katsopas vaan, lahkeesi on kaksikerroin, eikä jalka sen takia sulahda läpi. (Mitähän nyt voisi tehdä?)” Jos se ei riitä, voi ehdottaa ratkaisua: ”Auttaisikohan, jos oikaisisit lahkeen?” Jos se ei riitä, aikuinen voi oikaista lahkeen ja siirtyä tarkkailemaan. Jos lapsi on aivan heittänyt hanskat tiskiin (tai päin seinää tai viereiseen huoneeseen), eikä pääse eteenpäin, vanhempi voi näyttää mallia nykäisemällä lahjetta vähän ylöspäin ja vetäytymällä taas tarkkailemaan.

Pienin askelin kasvava apu antaa lapselle mahdollisuuden ottaa ohjat omiin käsiinsä siinä vaiheessa, kun haaste muuttuu hallitavan kokoiseksi. Jos vanhempi heti ensimmäiseksi menee ja nykäisee haalarin loppuun asti lapsen päälle, lapsella ei ole mahdollisuutta missään vaiheessa ottaa tilannetta takaisin omaan hallintaansa.

Jos lapsen tunteet lyövät yli, jätä itse ongelma odottamaan ja keskity lohduttamaan. Auta lasta aina, kun hän kamppailee suurten tunteiden kanssa. ”Haluaisitko tulla syliin, niin halataan?”

6. Muista että lapsella on ongelma, ei sinulla

Muistetaan, että mitä ikinä lapsi onkaan tekemässä ja mitä ikinä se onkaan saanut hänet tuntemaan, se on hänen ikioma ongelmansa, ei meidän. Tämä ongelman omistajuuden ajatus on laajasti mm. vanhemmuudesta kirjoittaneen  Thomas Gordonin. Se, joka omistaa ongelman, omistaa myös ongelman ratkaisun.

Liian usein me vanhemmat kaappaamme lastemme ongelmat, emmekä anna heidän omistaa niitä ja niiden ratkaisuja. Siihen liittyy monia pulmia, joista yksi on se, että auttamaan tuppautumalla vanhempi viestii lapselle, että lapsi on ihan oikeassa ajatellessaan, ettei pysty eikä osaa.

Meidän ei siis tarvitse korjata lapsen puolesta sitä, mikä on saanut lapsen lannistumaan. Me voimme olla myötätuntoisina hänen rinnallaan ja tukea häntä vaikeassa tilanteessa. Jos hän pyytää, voimme tietysti myös auttaa häntä ratkaisemaan sen, kuten edellä puhuttiin.

Esimerkiksi ”Mmm-hm… Voitko näyttää, mikä kohta tuntuu hankalalta?” on hyvä alku auttamiselle, joka lähtee lapsen tarpeesta ja pitää hänet aktiivisena toimijana, jota me autamme sen verran ja sillä tavoin kuin hän haluaa ja tarvitsee.

2524631146_752c236de1_z.jpg
Lapset tarvitsevat tilaa ja mahdollisuuksia ratkaista itse omia ongelmiaan. Kuva: Flickr / Keving Galens

7. Ovatko odotuksemme kohdillaan?

Me aikuiset asetamme lapsillemme usein liian korkeita odotuksia. Se on tie pettymyksiin ja lannistumiseen.

Lapsi toimii kehitystasonsa, vireystilansa ja mielialansa puitteissa. Meidän pitäisi aina muistaa huomata se, mitä lapsi osaa tehdä sen sijaan, että keskittyisimme vaatimaan tai odottamaan sellaista, mihin hän ei vielä tai juuri nyt tässä hetkessä kykene.

8. ”Vielä.”

Jokin aika sitten päädyin Facebook-linkin kautta kuuntelemaan Stanfordin yliopiston Carol Dweckin lyhyen esiintymisen, jossa hän puhuu ”vielän voimasta”, ja kiinnostuin. Dweck puhuu videolla etenkin eteenpäin katsovasta asenteesta: siitä, onko viitekehyksenä nyt vai vielä – en osaa [nyt] vai en osaa vielä.

Ajatus innosti minua kokeilemaan vielän voimaa lasten kanssa.

”En osaa tätä!” 5-vuotiaani parahti ja viskasi käsityön turhautuneena pöydälle, kun hänen ompelulankansa meni kiemuralle ja sotkeutui sykkyräksi kesken huopasydämen ompelun.

Muistin Dweckin esityksen ja näin tilaisuuteni tulleen. Henkäisin kokeeksi: ”Vielä.”

”Mitä?” 5-vuotias havahtui.

”Sinua harmittaa, kun et vielä osaa ommella ilman että lanka menee välillä sotkuun.”

Lapsi tuijotti vähän aikaa mietteliäänä eteensä ja myönsi sitten: ”Niin.” Sen jälkeen hän poimi ompeluksena pöydältä, selvitti lankansa ja jatkoi ompelemista kuin ei olisi lainkaan keskeyttänytkään.

Muutaman päivän kuluttua hän katseli, kun ompelin saumastaan ratkennutta pikkuveljen erityistärkeää Nukkea ja totesi: ”Minä en osaa vielä ommella noin, mutta joskus osaan, kun harjoittelen.”

Totta tosiaan – joskus yksi yksittäinen sana kääntää lannistuneen lapsen tilanteen päälaelleen.

9110838745_d36d417694_z
”Ei vielä” antaa toivoa. Kuva: Flickr / Naoto Akimoto 

9. Muista esimerkin voima

Kuten monta kertaa aiemminkin, muistutan taas esimerkin voimasta.

Lapset näkevät, miten me aikuiset suhtaudumme omiin vastoinkäymisiimme. Saatamme omalla toiminnalamme haluamattamme opettaa lapselle, että epäonnistuminen on kamala ja pelottava asia, että luovuttaminen on ponnistelua parempi vaihtoehto ja että mahdollisuus lannistua on koko ajan vain silmänräpäyksen päässä.

10. Opeta lapsi pysähtymään

Lopuksi: lapselle voi ja kannattaa opettaa konkreettisia taitoja ahdistumisen helpottamiseksi. Kun lapsi on suistumassa lannistumisen ajamana harmistuksen syövereihin, voimme auttaa häntä katkaisemaan tunnekuohun kehittymisen.

Voimme hyvällä hetkellä opettaa lasta pysähtymään ja hengittämään syvään. Tämän valmiiksi harjoitellun pysähtymistaidon voi ottaa käyttöön, kun lannistumisen ahdistus on ottamassa vallan.

Pysähtyminen ja hengittämiseen keskittyminen auttavat niin lapsia kuin aikuisiakin rauhoittumaan, palaamaan tähän hetkeen ja jatkamaan lannistavan kokemuksen jälkeen eteenpäin.

Nimetön suunn.malli-10.png

Nämä aiemmin ilmestyneet artikkelit saattavat kiinnostaa sinua:

3 vastausta artikkeliin “Kun lapsi lannistuu

  1. Tuo ”vielä” on ihana!
    Miten sitä ei noin yksinkertaista asiaa = sanaa ole itse keksinyt?
    Liian usein vanhemmat hermostuvat itsekin silloin, kun lapsi hermostuu tekemisensä kanssa. Sinulla on tässä hyvä ohjeistus, miten sen voi välttää. Toimiva paketti.
    Ja niin, tuon Gordonin ongelman omistajan kuvaus on yksi tärkeimmistä muistisäännöistä.

    Tykkää

  2. No, eipä auta yhtään, kun itsen kanssa on oma vanhempi tehnyt joka kohdan tästä perseelleen juurikin saadakseen minut lannistettua.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s