13 tapaa tukea lapsen itsekurin kehittymistä

Kopio mallista RULE-4

Tämä artikkeli on jatkoa aiemmin ilmestyneelle Mitä jokaisen vanhemman pitäisi tietää itsekurista -tekstille. Jos itsekuri-sana myönteisen lastenkasvatuksen yhteydessä saa lukijan kohottamaan kulmakarvojaan tai rypistämään otsaansa, kannattaa aloittaa lukemalla se johdannoksi. Itsekuri on itse asiassa iloinen asia!

 Sekä lapset että aikuiset pärjäävät ja voivat paremmin, kun pystyvät hallitsemaan impulssejaan, lykkäämään tyydytyksen saamista hieman ja ohjaamaan omaa toimintaansa aktiivisesti ajatellen.

Nyt ollaan siis siinä vaiheessa, että vanhempi jo miettii, miten itsekurin kehittymistä sitten voi tukea. Miten lasta voi ohjata kohti itsensä hallitsemista? Sillä niin voi  totisesti tehdä – mikä onni lastemme kannalta! Tässä 13 tapaa tehdä se.

Nimetön suunn.malli

1. Aseta lapselle selkeät rajat ja valvo niitä myötätuntoisesti

Kun lapsella ei ole vielä sisäisiä rajoja, ulkoiset rajat ohjaavat häntä ja kertovat hänelle, millainen käytös on sallittua ja millainen ei. Samalla selkeiden sääntöjen tuoma turvallisuus ja selkeys antavat kaikessa hiljaisuudessa rajojen rakentua lapsen sisään. Niin hän oppii vähä vähältä hallitsemaan itse itseään.

Pidä huoli, että lapsi tietää vanhempien odotukset ja että ne ovat johdonmukaisia päivästä toiseen. Selkeät säännöt ja niiden noudattamisen johdonmukainen valvominen rakentavat lapsen mieleen tunnetta siitä, että maailmassa on raamit, joiden puitteissa toimitaan. Säännöt siis paitsi tekevät päivittäisestä elämästä sujuvaa ja selkeää, myös toimivat ulkoisina tukirakenteina lapsen sisäisen rakenteen muodostumisessa – hänen itsekurinsa muodostumisessa.

Lapsi noudattaa sääntöjä halukkaammin, kun ne sekä asetetaan että pidetään yllä myötätuntoisella ja myönteisellä otteella. Jos ajatus myönteisestä kurista tuntuu hämmentävältä, sinua ehkä kiinnostaa lukea aiemmin ilmestyneet artikkelit Myönteinen kuri käytännössä ja 15+1 myönteisen vanhemmuuden tapaa, jotka voit ottaa käyttöön nyt heti.

14560602839_d7d6fff500_z
Lapsi tosiaan tarvitsee rakkauden ohella rajoja. Kuva: Flick / Vladimir Pustovit

2. Valmistele kotiympäristö myös lasta ajatellen ja anna hänelle mahdollisuus osallistua arkiaskareisiin

Järjestä lapsen kotiympäristö niin, että lapsi pystyy olemaan aktiivinen toimija omassa elämässään. Onnistumisten myötä lapsi alkaa nähdä itsensä onnistujana ja tekijänä. Kun hän onnistuu pyyhkimään lattialle kaatuneen maidon kerran ja ehkä toisenkin, ripustamaan ulkotakkinsa naulaan aina sisään tullessaan ja kampaamaan itse oman tukkansa, hän oppii olevansa loppuunsaattaja, onnistuja, valmiiksitekijä.

Lapsi ei luonnostaan osaa pitää ”töiden tekemistä” vastenmielisenä. Hänelle tiskaaminen on seikkailu ja imurointi silkkaa hauskanpitoa. Lapsi laittaa pyykkejä mielellään koneeseen ja nauttii sipulin ruskistamisesta.

Tarjoa lapselle viljalti mahdollisuuksia tehdä jokapäiväisiä askareita – tilanteesta ja askareesta riippuen joko itsenäisesti tai yhdessä vanhemman kanssa.

Tekemisen mahdollisuudet olisi syytä järjestää niin, että lapsen työn tulos kelpaa sellaisenaan. Ei siis kannata antaa lapselle yksin tehtäväksi imuroida olohuonetta, jos se tarkoittaa, että vanhemman pitää imuroida se lapsen perään uudestaan. Tai käskeä lasta kiireesti pyyhkimään valkoiselle matolle läikähtänyt viinimarjamehu ennen kuin alusta imaisee sen pysyvästi sisäänsä. Sen sijaan lasta voi pyytää imuroimaan pienen eteisen tai joitakin alueita, jotka voi jättää siihen kuntoon, missä ne ovat lapsen vilpittömän parhaan siivousyrityksen jälkeen.

Lapselle prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos. Siivottu kohta saattaa olla lapsen siivouksen jälkeen epäsiistimpi kuin ennen sitä; lattialle jää ehkä vesirantuja tai puhdistettuun vesihanaan saippuavaahdon rippeitä. Iän ja harjoituksen myötä lapsi oppii huomaamaan ne, jolloin hänen työnsä jälki koko ajan lähenee meidän aikuisten työn tulosta. Sitä odotellessa meidän tulee olla kärsivällisiä ja antaa niistä huolimatta lapselle mahdollisuus osallistua kodin arkiseen elämään.

Kannattaa tehdä yhdessä lapsen kanssa ne asiat, joista hän ei yksin selviä – ei niin, että lapsi tekisi ensin ja aikuinen tulisi sitten puuttumaan ja korjailemaan hänen työnsä jälkeä, vaan niin, että työhön ryhdytään alun alkaen yhdessä.

Pidä myös mielessä, että siivoamisen tai jälkien korjaamisen ei pidä olla rangaistus, vaan luonnollinen osa elämää. Kun maitolasi kaatuu, lapsi pyyhkii pöydän – ei siksi, että hän on ollut tuhma ja huolimaton, vaan siksi, että pöytä pyyhitään, jos lasi kaatuu.

Lapsen kehityksen, omanarvontunnon ja myös itsekurin kannalta on valtavan arvokasta, että hän saa tuntea olevansa tärkeä, vaikuttava ja osallistuva perheenjäsen aivan alusta alkaen.

3724228654_2c61227419_z
Jos muroja läikähtää pöydälle, pöytä siivotaan – ei siksi, että joku olisi ollut tuhma tai huolimaton, vaan siksi, että silloin pöytä nyt vain yksinkertaisesti siivotaan. Kuva: Flickr / Reese Derrenberger

3. Auta lasta huomaamaan, mitä hän tekee

Etenkään pienemmät lapset eivät aina ole kovinkaan tietoisia siitä, mitä tekevät – he vain tekevät enempiä ajattelematta. Taapero ei osaa uhrata ajatuksia sille, pitäisikö hänen tehdä sitä mitä hän tekee vai eikö pitäisi, ja mitä mistäkin seuraa. Me vanhemmat voimme auttaa lasta hahmottamaan tekemisiään ja niiden seurauksia ja siten auttaa häntä kehittämään kykyään heijastella oman toimintansa vaikutuksia ympäristöön ja toisiin ihmisiin.

”Maiskutit juuri yksin kaikki mansikat, ja Villeä surettaa, kun hän ei ehtinyt syödä yhtään.” ”Harjasit rikkalapioon ja veit roskiin kaikki lattialle kaatuneet mustikat – nyt meidän kaikkien sukat ja koti pysyvät puhtaina, kun emme astu niiden päälle; se on minulle tärkeää.”

4. Tue lasta saattamaan aloittamansa asiat loppuun

Tue lasta myönteisesti ja innostavasti niin, että hän vie aloittamansa toiminnot loppuun: viimeistelee aloittamansa palapelin, laittaa käyttämänsä lelun takaisin paikalleen, pyyhkii leivänmurut pöydältä välipalan valmistamisen jälkeen. (Tässä meillä vanhemmilla on paljon vastuuta: meidän tehtävämme on järjestää lapsen ympäristö niin, että hänen on helppo palauttaa tavarat paikoilleen ja että tarjolla olevat palapelit ovat hänen ikätasolleen sopivia niin, että hän tosiaan pystyy tekemään ne loppuun saakka).

Usein viimeisteleminen on tekemisen vaikein osa, kun hauskin huippu tai varsinainen lopputulos on ehkä jo saavutettu. Varmaan moni aikuinenkin tunnistaa loppuun saattamisen vaikeuden. Tehdään lapsillemme palvelus auttamalla heitä kasvamaan kokien, että loppuun vieminen on luonnollinen osa elämää, ja se tehdään, vaikkei se aina olekaan niin hauskaa.

5362769454_b5d83f774f_z
Loppuun viemisen taito on osa itsekuria. Kuva: Flickr / Bruce Guenter

5. Ohjaa lasta käyttämään asioita niin kuin niitä on tarkoitus käyttää

Älkää ymmärtäkö väärin – luovuus on hyvästä ja on hienoa, kun lapsi kykenee käyttämään mielikuvitustaan. Yleisesti ottaen hyvin monilla asioilla on kuitenkin tietty käyttötarkoitus, ja lapsen ohjaaminen siinä pysymiseen tukee hänen itsehallintataitojensa vähittäistä kehittymistä.

Jos lapsi rummuttaa haarukalla lautasta ruokapöydässä, näytetään hänelle hyllyssä oleva rumpu kapuloineen tai miten kepillä voi ulkona rummutella erilaisia pintoja; aterialla haarukka ja lautanen ovat syömistä varten, ja rummuttamiseen on monia muita tapoja ja välineitä. Jos pelataan lautapeliä (joka sopii vaikeusasteeltaan lapsen kehitystasoon ja vireystilaan), noudatetaan sääntöjä. Jos ollaan muskarissa ja on aika istua yhteisessä piirissä, istutaan yhteisessä piirissä ympäriinsä samoilemisen sijaan. Jos lapsi viskoo pikkuautoa, annetaan hänelle pallo tai hernepussi ja näytetään miten sitä voi heittää tuottamatta ympäristölle vahinkoa; pikkuautot ovat toisenlaiseen käyttöön.

6. Tarjoa lapselle ikätasoisesti mahdollisuuksia tehdä valintoja

Kun lapsella on mahdollisuus tehdä ikätasoisia valintoja – olipa kysymys sitten siitä, haluaako 2-vuotias pukea keltaiset vai violetit sukat, siitä, minkä kirjan 6-vuotias haluaa kuulla iltasaduksi tai siitä, miten 10-vuotias korjaa tekemänsä virheen – hän oppii ajattelemaan itse ja hahmottaa valintojensa seurauksia.

Itsen hallitseminen, itsekurin kehitys, alkaa itse tehdyistä valinnoista.

8529513470_363e16bd76_z
”Minä valitsen tuon.” Kuva: Flickr / Jay

7. Kiinnitä huomiota käyttämääsi kieleen ja palkintoihin

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, käyttämällämme kielellä on merkitystä. Sanamme viestivät lapselle muutakin kuin sen, mitä varsinaisesti sanomme: luottamusta lapseen tai hänen selviytymisensä epäilemistä, uskoa lapsen pystyvyyteen tai siihen kohdistuvaa epäiluuloa.

Lapsen kehuminen tai varsinkaan palkitseminen toivotusta käytöksestä ei palvele hänen etuaan tehokkaimmalla tavalla lapsen toiminnan ohjaamisen tai hänen itsekurinsa kehittymisen kannalta.

Sellaiset kehut kuin ”Hyvin tehty!”, ”Oletpa reipas!”, ”Kylläpä olet hyvä apulainen” ovat helppoja ja onttoja. Niitä voi heitellä tilanteessa kuin tilanteessa, juuri edes huomioimatta tai miettimättä mitä lapsi on tehnyt.

Kun lapsen toivotun käytöksen ja onnistumiset pysähtyy aidosti huomaamaan, iloitsee niistä yhdessä lapsen kanssa ja kehun sijaan kiittää häntä, kun hän toimii toivotusti, lapsen sisäinen motivaatio kasvaa yhdessä itsehallinnan kanssa. ”Kiitos kun katoit pöydän. Siitä oli apua.” Se riittää.

8. Noudata arjessa rutiineja

Lapset tarvitsevat säännöllistä elämää ja rutiineja myös itsekurinsa kehittymisen kannalta. Selkeiden sääntöjen tapaan myös rutiinit opettavat lapselle, että maailmassa on rajat, ja auttavat sisäisen järjestyksen ja itsekurin rakentumisessa.

Kiinnitä huomiota aamurutiineihin, säännöllisiin ruokailuihin, riittävään ulkoiluun ja siihen, että lapsi saa riittävästi unta.

6315471971_a72b721b6a_z
Lapsen riittävä unensaanti ei ole kaikissa perheissä itsestäänselvyys. Kuva: Flickr / Amanda Tipton

9. Vastaa lapsen käytökseen myötätuntoisesti ja etsi syytä sen taustalla

Lapsi käyttäytyy jostakin syystä niin kuin käyttäytyy. On paljon keskeisempää etsiä ja korjata käytöksen taustalla oleva syy kuin vain yrittää korjata ulospäin näyttäytyvä epätoivottu käytös.

Onko lapsi nälkäinen? Väsynyt? Turhautunut? Peloissaan? Surullinen? Huomion tarpeessa? Pettynyt? Liian isojen odotusten edessä? Liian kiihdyttävässä ympäristössä? Älä pelkästään reagoi, vaan pysähdy miettimään ja keskity syyhyn lapsen käytöksen taustalla.

10. Saata lapsi menestykseen

Järjestä asiat niin, että lapsi menestyy siinä, mitä ryhtyy tekemään. Älä anna tehtäviä, jotka ovat lapselle ylivoimaisia tai joita lapsi ei muuten saata loppuun.

On vanhemman vastuulla rakentaa lapsen ympäristö siten, että se tarjoaa sopivasti haastetta: sen verran, että lapsi saa haastaa itseään, mutta ei niin paljon, ettei hän selviytyisi tekemisistään.

11. … mutta salli lapsen myös tehdä virheitä ja oppia niistä

On monin tavoin ja monista syistä tärkeää, että lapsi saa välillä myös epäonnistua. Epäonnistumiset opettavat siinä missä onnistumisetkin – elleivät jopa onnistumisiakin enemmän.

Juju on sekä tämän listan edellisessä kohdassa että ympäristön valmistelemisessa lapselle sopivaksi: kun sekä saatamme lapsen menestykseen että järjestämme hänelle oikeanlaisen ympäristön, hänen kohtaamansa haasteet eivät ole ylitsepääsemättömiä, eivätkä hänen virheensä niin isoja, ettei hän niistä selviytyisi.

Yksi ympäristön tärkeistä ominaisuuksista on myös myönteinen suhtautuminen virheisiin: niitä sattuu ja sitten ne korjataan, siinä se. Virheiden ei ole tarkoitus lannistaa, vaan opettaa.

7562727508_f102971fd2_z
Hymyile, ja maailma hymyilee takaisin. Virheisiinkin voi suhtautua myönteisesti. Kuva: Flickr / Carly Hagins

12. Älä rankaise lasta (tee sen sijaan jotakin paljon parempaa)

Rangaistus on jokin ulkopuolelta asetettu keinotekoinen seuraamus lapsen epätoivotusta toiminnasta: omaan huoneeseen lähettäminen lapsen kaadettua maidon tölkistä ruokapöydälle juuri kun häntä on kielletty koskemasta täpötäyteen maitotölkkiin; kolmen päivän iPad-kielto, kun koululainen ei suostu täyttämään pyykkikonetta; lempilelun takavarikoiminen lähtökiireessä, kun lapsi kieltäytyy laittamasta lapasia käteen vaikka lämpötila on nollassa.

Huomaatko, mitä yhteistä yllä olevilla esimerkeillä on keskenään? Millään niistä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä lapsi on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kaikki rangaistukset ovat täysin keinotekoisia ja irrallaan niitä edeltäneistä tapahtumista. Miten esimerkiksi iPadin käyttö ylihuomenna liittyy pyykinpesuun tänään? Ei mitenkään.

Rankaiseminen ei motivoi lasta, opeta häntä ajattelemaan tai kerro hänelle, miten virhe korjataan.

Keskity rangaistusten sijaan tekojen luonnollisiin seuraamuksiin.

Kun lapsi kaataa maidon tölkistä pöydälle (kyllä – vaikka häntä on juuri kielletty koskemasta siihen), hän hakee rätin ja pyyhkii pöydän. Siinä se. Kun koululainen ei täytä pyykkikonetta, hän ei voi seuraavana päivänä laittaa päälleen pyykkikorissa odottavaa suosikkipaitaansa. Niin käy, kun pyykkiä ei pestä. Kun lapsi ei laita lapasia käteen, vaikka ulkona on nolla astetta lämmintä, hänen kätensä palelevat (ja hän todennäköisesti ottaa mielellään vastaan vanhemman mukaan ottamat lapaset).

13. Vanhemman oman esimerkin voima

Lapsen itsekurin kehittäminen on vanhemmalle jälleen kerran yksi syy kiinnittää huomiota omiin tapoihinsa. Mikään, mitä sanomme tai opetamme ei ole voimassaan oman esimerkkimme veroinen.

Nimetön suunn.malli-4.png

Nämä aiemmin ilmestyneet artikkelit saattavat kiinnostaa sinua:

6 vastausta artikkeliin “13 tapaa tukea lapsen itsekurin kehittymistä

  1. Hei. Sattuipa hyvin, että julkaisit tämä tekstin juuri nyt. Laitan tästä linkin omaan postaukseeni, joka käsittelee tahdonvoimaa. 🙂

    Tykkää

  2. Ja muuten, tämä ”ohjeistuksesi” on hyvä ja selkeä. Olen täysin samaa mieltä siitä, mitä olet kirjoittanut. Olet myös löytänyt hyviä käytännön esimerkkejä. Toivottavasti tätä luetaan paljon.

    Tykkää

    1. Olen muuten pari kertaa yrittänyt kirjoittaa kommentin blogiisi, Eeva. En tiedä, menivätkö ne läpi, siis odottavako ehkä hyväksyntääsi tai jotakin sellaista, koska se ei näy sivulla. Tai ehkä minä vain olen klikkaillut jotenkin väärin. Nyt kokeilin taas uudelleen, toivottavasti onnistuu!

      Tykkää

      1. Ahaa, minulle käy bloggerin blogeissa joskus samoin. Harmittaa kun on kirjoittanut pitkät höpinät, ja kaikki häviää nettiavaruuteen. Nyt sain kuitenkin viestin sinun kommentistasi 😊

        Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s