10 asiaa, joita lapset tarvitsevat vanhemmiltaan

10asiaajoitalapsettarvitsevatvanhemmiltaan

Kun perushoiva on kunnossa ja lapsi tuntee olevansa turvassa perheessään ja elinympäristössään, tilanne on jo varsin hyvä. Kun pohja on kunnossa, voimme pysähtyä miettimään, mitä lapsi tarvitsee huolenpidon ja turvallisuuden lisäksi.

1. Lapsi tarvitsee kunnioitusta

 

Lapsi on ihminen, vaikka onkin pienikokoinen ja vähemmän aikaa kehittynyt kuin me aikuiset. Hänellä on sekä omia mielipiteitä ja mieltymyksiä että oikeus niihin siinä missä kenellä hyvänsä ihmisellä. 

Kuule lapsen mielipide ja ota se huomioon. Anna hänen kokea, että hänen näkemyksellään on väliä ja että hän voi vaikuttaa siihen, mitä hänen ympäristössään ja elämässään tapahtuu.

Muistuta itsellesi, että lapsi on ihmisenä kanssasi tasavertainen. Puhu lapselle kunnioittavasti.

2. Lapsi tarvitsee vanhemman huomiota

Kun kuuntelet lasta, kuuntele. Keskity lapseen ilman häiriötekijöitä ja jos se ei juuri nyt onnistu, kerro se lapselle ja selitä, että kohta voit keskittyä häneen. Vietä vanhempana ruudutonta aikaa, jätä älypuhelin eteisen pöydälle kun tulet kotiin.

Huomaa lapsen saavutukset ja iloitse niistä hänen kanssaan. Anna lapsen huomata että näet, miten hän ottaa itse vauhtia keinussa. Pysähdy oikeasti katsomaan värisekamelskaa piirustuspaperilla ja juttele siitä lapsen kanssa. Seisahdu ja huomaa lapsi ja elämä juuri tässä, juuri nyt, joka päivä.

3. Lapsi tarvitsee myötätuntoa

Me opimme myötätuntoisiksi kokemalla myötätuntoa. Lapsen murhe voi olla aikuisen silmissä mitätön, mutta lapselle se on suuri ja merkityksellinen. Lapsi saa harmistua siitä, ettei saanutkaan keltaista kuppia, kun pyysi sinistä, että ruokalautasella herneet koskettavat perunamuussia tai että ulkona on niin kylmä, että pitää laittaa pipo päähän vaikka ei huvittaisi.

Kun lapsi on surullinen tai vihainen tai pettynyt tai turhautunut, sillä ei ole merkitystä, onko hän sitä aikuisen mielestä aiheesta. Vain sillä on merkitystä, että lapsi tuntee mitä tuntee, ja siihen meidän aikuisten reaktion pitäisi perustua.

Jokaisella ihmisellä, kaikki lapset mukaan lukien, on oikeus tulla kohdatuksi myötätunnolla. Lisäksi myötätuntoinen suhtautuminen myös opettaa lasta, auttaa häntä kehittymään ja johtaa lapsen epätoivotun käytöksen korjaantumiseen todennäköisemmin kuin esimerkiksi aikuisen avoin ärtymyksen ilmaiseminen.

4. Lapsi tarvitsee selkeitä rajoja ja aikuisjohtoisuutta

Vapaa kasvatus on melkein pahinta, mitä vanhempi voi kasvatusvalinnoillaan lapselle tehdä. Jokainen lapsi hyötyy aikuisen selkeästi asettamista, ilmaisemista ja ylläpitämistä rajoista. Lapsen pitäisi voida luottaa siihen, että aikuinen tietää miten maailma toimii ja että aikuinen ottaa tarvittaessa ohjat. 

Myönteistä vanhemmuutta ei ikinä pidä sekoittaa rajojen ja rajaamisen puuttumisen kanssa. Myönteisessä vanhemmuudessa on kyse siitä, miten rajoja asetetaan ja ylläpidetään, ei siitä, onko rajoja vai ei.

5. Lapsi tarvitsee itsenäisyyttä ja omatoimisuutta

Lapset pystyvät paljon enempään kuin useimmat meistä aikuisista ymmärtävätkään. He myös nauttivat suuresti, kun pääsevät toteuttamaan täyttä potentiaaliaan. Itse tekemisen niin pitkälle kuin mahdollista pitäisi olla jokaisen ihmisen oikeus. Meidän pitäisi tukea lastemme itsenäisiä pyrkimyksiä ja myös aktiivisesti tarjota mahdollisuuksia toimia ihan itse.

Meidän tulisi järjestää ympäristömme lasta kunnioittaen niin, että myös lapsi pystyy toimimaan aktiivisesti.

Itse kykeneminen, itse onnistuminen ja itse menestyminen luovat lapseen aidon pystyvyyden tunteen, jota mikään määrä ulkopuolelta annettuja kehuja ja palkintoja ei ikinä pysty synnyttämään.

6. Lapsi tarvitsee vanhemman ihailua, läheisyyttä ja lämpöä

Lapsi tarvitsee vanhemmaltaan ihailua. Meidän pitäisi päivittäin ääneen ihastella lapsiamme ja sitä miten upeita, ainutlaatuisia ja mahtavia he meidän silmissämme ovat: miten ihanan pehmeät hiukset heillä on, miten valloittava heidän naurunsa on, miten suloisia he ovat, miten kauniit vaatteet he ovat pukeneet ylleen, miten ihmeellisesti heidän silmänsä tuikkivat ja niin edelleen.

Kosketus on yksi vanhemman ja lapsen välisen suhteen tärkeimmistä osista. Vaikka lapsi ei pyytäisi läheisyyttä, aikuisen pitäisi muistaa tarjota sitä: kirjan lukemista sylikkäin, lapsen silittelyä kainalossa ihan hiljaa, hurjaa painia olohuoneen matolla.

7. Lapsi tarvitsee mahdollisuuksia epäonnistua

Usein meidän vanhempien on vaikea kestää lastemme mielipahaa ja me yritämme suojata heitä siltä muun muassa tasoittamalla heidän tieltään esteitä ja auttamalla heitä jotta he eivät joutuisi kokemaan epäonnistumisen aiheuttamaa pettymystä.

On ilman muuta totta, että meidän tulee huolehtia turvallisuudesta ja tukea lastemme onnistumisen mahdollisuuksia mitoittamalla odotuksemme oikein ja tarjoamalla lapsille askareita ja touhuja, joista heidän voi odottaa selviytyvän. Samalla meidän pitää kuitenkin antaa lapselle tilaa ja mahdollisuuksia myös epäonnistua.

Vauvan pitää antaa kontata tuolinjalkojen joukossa vaikka se tarkoittaa että hän saattaa törmätä ja kopauttaa otsaansa. Taaperon pitää antaa juosta, vaikka se tarkoittaa että hän saattaa kaatua. Leikki-ikäisen pitää antaa kiivetä liukumäkeä pitkin ylös, vaikka se tarkoittaa että hän saattaa liukastua. Koululaisen pitää saada ajatella koulutehtävää itsekseen ja kulkea välillä väärä tie loppuun asti, jotta hän voi palata takaisin, huomata virheensä ja oppia siitä – myös sen, että virheet kuuluvat tekemiseen, eikä niiden ilmetessä tarvitse tehdä sen kummempaa kuin korjata ne.

Kun silotamme lapsillemme tien, varoitamme heitä jokaisesta riskistä ja kiivetessä putoamisen pelossa tyrkkäämme heidät siirtolohkareen laelle sen sijaan että antaisimme heidän kavuta itse, teemme hallaa. Horjahdusten, kömmähdysten ja virhearvioiden kautta lapset oppivat itse korjaamaan toimintaansa sekä arvioimaan riskejä ja välttämään niitä.

8. Lapsi tarvitsee vanhemman luottamusta

Lapsen tulee saada kokea, että vanhempi luottaa häneen ja uskoo, että hän pystyy asioihin. Astu askel taaksepäin ja seuraa hiljaa vierestä, kun lapsi tekee ja yrittää. Älä auta, jos apua ei pyydetä. Kannusta lasta onnistumaan ja kerro hänelle, että uskot hänen pystyvän. Anna lapselle mahdollisuus osallistua perheen arkeen tekemällä tärkeitä tehtäviä. Opeta lapselle miten astioita käsitellään ja tarjoa hänen ateriansa keraamisilta lautasilta muovisten sijaan.

Kun lapsi kokee, että vanhempi luottaa häneen, hän uskoo itsekin itseensä enemmän ja selviytyy haasteista todennäköisemmin.

Ole myös itse lapsen luottamuksen arvoinen. Kun esimerkiksi jossakin ongelmatilanteessa tiedät, miten tilanne on edennyt, älä yritä virittää lapselle ansaa ja saada häntä tarkoituksella kiinni totuuden vääristämisestä, vaan ilmaise suoraan, että tiedät jo mitä on tapahtunut.

Kerro ja näytä lapselle päivittäin, että uskot häneen ja hänen kykyihinsä.

9. Lapsi tarvitsee omaa erillisyyttään

Meidän vanhempien pitäisi muistuttaa itsellemme, että lapsemme ovat meistä irrallisia yksilöitä. He voivat olla hyvin erilaisia kuin me itse ja heitä voivat kiinnostaa hyvin erilaiset asiat kuin meitä.

Lapsi ei ole vanhempansa jatke. Lapsi on ihmisyksilö, jolla on oikeus olla omanlaisensa ja muotoutua omaan muotoonsa, joka ei välttämättä kaikilta osin vastaa vanhemman odotuksia ja toiveita.

10. Lapsi tarvitsee aikaa

Aika on yksi monien 2010-luvun lasten kipeimmin tarvitsemista hyödykkeistä. Harrastuksiin sinkoileminen, vanhempien kiihkeä uraputki ja suorituskeskeinen elämänasenne hiipivät monien perheiden elämään hivuttaen ja huomaamatta.

Lapset ovat pieniä vain joitakin vuosia. Heidän kasvamisensa ja kehittymisensä ei voi odottaa, mutta voisiko joku muu? Voisiko omakotitalon rakentamisen sijaan ostaa talon valmiina, voisiko uralla etenemistä odottaa entisissä, vähemmän tuulisissa asemissa vielä muutaman vuoden, voisiko perheen harrastuskalenteria karsia?

Elämäntapavalinnoilla on aina monia puolia, eikä tehdyistä suurista, perheen kannalta oikeilta tuntuneista ratkaisuista ole tarpeen syyllistyä. Suurten valintojen edessä voi kuitenkin olla hyvä yhtenä näkökulmana miettiä sitä, minkä ratkaisun tekisi, jos valitsisi lapsen tarpeista lähtien.

Lapsilla pitäisi arkisessa elämässään olla enemmän aikaa kuin kiirettä. Aikaa pysähtyä katsomaan kadulla kulkevaa kotiloa, aikaa poimia kimpullinen voikukkia, aikaa pukea itse päälleen, aikaa lukea vielä yksi kirja ja aikaa tuntea olonsa tylsistyneeksi.

5 vastausta artikkeliin “10 asiaa, joita lapset tarvitsevat vanhemmiltaan

  1. Kiitos taas yhdestä hienosta tietopaketista. Erityisesti pidän näistä ihailemisen ilmaisemisen esimerkeistä, joilla kerrotaan lapsille ”miten ihanan pehmeät hiukset heillä on, miten valloittava heidän naurunsa on, miten suloisia he ovat, miten kauniit vaatteet he ovat pukeneet ylleen, miten ihmeellisesti heidän silmänsä tuikkivat ….” — siis osoitetaan ihailua lapsesta, ei hänen tekemisistään.

    Tämä on ollut minulle vaikeampaa kuin teoista tai osaamisesta kehuminen ja opettelen sitä vieläkin. Tuollainen puhe on niin vierasta meidän kulttuurissamme, ainakin minun ikäluokassani vielä. Nuoret vanhemmat varmaan jo osaavat paremmin?

    Tykkää

    1. Kiitos sinulle taas viestistä! Luulen, että moni vanhempi joutuu edelleen aluksi totuttelemaan lapsen ihastelemiseen. Lasten ihaileminen ääneen ei tosiaan ole ollut Suomessa tapana senkään vertaa, mitä lasten kehuminen teoistaan (mikä ei sekään ole ollut näkyvä osa suomalaista kasvatuskulttuuria). Uskon, että kaikenmoisesta hellästä ihailusta onneksi tulee vähitellen yhä luontevampi osa lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s