6 tapaa tukea sisarusten välistä suhdetta

Kopio mallista RULE.png

Yksiä vanhemmuuden kauneimmista, hienoimmista ja onnellisimmista jokapäiväisistä hetkistä ovat ne, kun saa katsella, miten omat lapset leikkivät ja viihtyvät keskenään ja nauttivat toistensa seurasta. Ja toisaalta surkeimpien joukkoon lukeutuvat ne, kun lapset riitelevät ja satuttavat toisiaan tahallaan. Vaikka tietty määrä kiistelyä kuuluu sisarussuhteisiin lähes aina, eri perheissä ja sisarusparvissa hyvien ja huonojen hetkien jakauma vaihtelee paljon.

Sisarusten väliset suhteet riippuvat osin lasten yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista, kuten heidän luontaisista temperamenteistaan, ikäerostaan ja kiinnostuksenkohteistaan. Sisarussuhteet eivät kuitenkaan ole saavuttamaton tai vaikutuksilta suljettu alue, vaan myös vanhempien valinnoilla ja viesteillä on väliä. Voimme auttaa lapsia nauttimaan toistensa seurasta enemmän. (teksti jatkuu kuvan jälkeen)

6 tapaa tukea sisarusten välistä suhdetta.png

1. Valitse myönteinen vanhemmuus

Sisarussuhteiden tukeminen on yksi lisäsyy sille, miksi myönteinen vanhemmuus on hyvä valinta. Myönteinen vanhemmuus edistää myönteisten sisarussuhteiden kehittymistä monellakin mekanismilla. Vanhemman kunnioittava ja lempeä viestintätapa ja kotona vallitseva rauhallinen tunnelma auttavat myös sisaruksia viestimään keskenään kunnioittavasti ja olemaan lempeitä ja ymmärtäviä toisiaan kohtaan.

2. Luovu lasten vertailemisesta

”Katso nyt, miten reippaasti siskokin pukee päälleen.” ”Otahan veljestä mallia siitä, miten syödään kunnolla.” ”Katso nyt pikkusiskoa – hänkin osaa istua tässä ihan rauhassa. Sinä olet isompi, kyllä sinun pitäisi jo osata käyttäytyä paremmin.”

Lasten ja heidän ominaisuuksiensa vertaileminen ja asettaminen paremmuusjärjestykseen luo sisarusten välille kilpailua. Jokainen haluaisi helposti olla se, jonka käytöstä vanhempi kehuu toisen lapsen käytöstä moittiessaan, ja vertailutilanteet luovat lasten välille jännitettä, parempi/huonompi -asetelman ja helposti myös ylemmyyden tai kaunan tunteita.

Vertailun sijaan tue lapsen itsetunnon ja sisäisen motivaation kehittymistä.

3. Vietä kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa

Kirjoitin jo aiemmin siitä, miten monilapsisten perheiden vanhempien olisi hyvä panostaa kahdenkeskiseen aikaan jokaisen lapsen kanssa päivittäin. Vaikka se olisi vain 10 tai 15 minuuttia, se on arvokasta myös sisarussuhteiden kannalta. Kun lapsi tietää, että hän saa päivittäin viettää kiireetöntä vain hänelle varattua aikaa vanhemman kanssa, hänellä on vähemmän tarvetta kilpailla vanhempien huomiosta sisarusten kanssa.

4. Tee sisarusten välisistä suhteista merkityksellisiä

Kun perheeseen syntyy uusi vauva, isosisaruksen rooliin ja asemaan kannattaa kiinnittää huomiota. Vaikka siskottelu ja velittely ei välttämättä tunnu heti luontevalta, kannattaa harkita, voisiko vauvasta puhua sisarukselle pääsääntöisesti siskona tai veljenä ja vastaavasti jutella vauvalle isosisaruksesta samoin sanoin. ”Näetkö miten sinun sisko katselee sinua ja hymyilee.” ”Voi että, nyt sinun veljellä näyttää olevan surumieli, äiti ottaakin nyt veljen syliin ja lohduttaa.”

Siskottelun ja velittelyn voi aloittaa luontevasti myös silloin, kun lapset ovat jo kasvaneet isommiksi. Kun vanhempi puheessaan tuo esiin sisarusten välistä suhdetta, samanlainen puhetapa muodostuu myös osaksi lasten sisäistä puhetta ja luo sisarusten välille henkilökohtaisia merkityksiä. Perheeseen syntynyt vauva ei ole vain äidin ja isän uusi lapsi, vaan MINUN siskoni tai veljeni.

5. Luo sisaruksista tiimi ja tue yhdessä tekemistä

Vanhempi voi tietyllä viekkaudella ja oveluudella luoda aika pienillekin sisaruksille tunteen siitä, että he ovat ihan oma erityinen tiiminsä. Esimerkiksi kun minun nuorimmaiseni saavutti sosiaalisen hymyilyn vaiheen, tuin usein tilanteita, joissa hän hymyili isosiskolleen. Pikkuveli ei vielä kauheasti mistään ympärillä tapahtuvasta tietenkään tajunnut, mutta 2,5-vuotias isosisko piti hirmu hauskana ja erityisenä, kun minä esimerkiksi nostin lieden äärellä ruokaa lautasille, näin sivusilmällä että isompi katseli vauvaa ja vauva hymyili, käännyin ympäri tuodakseni lautasia pöytään ja leikin yllättäväni lapset hupsuttelemasta keskenään selkäni takana. ”Hahahah, te olette juuri tuollaisia, sisko ja veli! Heti kun äiti vähän kääntää selkäänsä, te rupeatte hupsuttelemaan. Hahahah…” Isosiskoa nauratti, mikä sai vauvan hymyilemään ja loi isommalle tunteen, että vauvakin on juonessa mukana ja että he tosiaan tekivät yhdessä jotain hauskaa, ihan juuri he kaksi.

Myös koko perheen kesken leikkiminen ja puuhailu vahvistaa sisarusten tunnetta samaan porukkaan kuulumisesta.

Kannattaa tarjota lapsille tekemistä, johon he voivat osallistua yhdessä. Esimerkiksi laajalle ikähaitarille sopivat hauskat pelit, porukalla leipominen tai leikkien järjestäminen eri-ikäisille sopivalla tavalla ovat tapoja, joilla vanhempi voi auttaa lapsia touhuamaan yhdessä.

IMG_5727.PNG
Taaperoystävällinen / taaperon kestävä hoitopöydästä kehitetty leikkiyksikkö, jossa sisarukset voivat touhuilla yhdessä. Isompi voi halutessaan paeta pienemmän tuhovoimaa hienojen rakennelmien kanssa ylähyllylle ja silti lapset leikkivät yhdessä.

6. Auta lapsia ratkomaan riitojaan sen sijaan, että toimisit tuomarina

Tämäkin on asia, josta olen maininnut aiemminkin ja josta aion tulevaisuudessa kirjoittaa tarkemmin. Kun viereisestä huoneesta kuuluu huutoa, me vanhemmat olemme herkkiä kiiruhtamaan paikalle osoittamaan sormella ja jakamaan tuomioita. Meillä on usein tarve löytää tilanteista syyllinen ja uhri. ”Miksi Jaakko itkee, mitä sinä olet tehnyt, Minna?” ”Nyt annat heti lisää niitä pikkuautoja Annille myös ja loppuu se huuto!” ”Olet ihan kamala veljeä kohtaan!”

Kiistat kuuluvat sisarussuhteissiin melkein aina, ja suhteet ovat paljon vankemmalla pohjalla silloin, kun lapset osaavat lopulta käsitellä myös suhteensa ongelmakohtia ilman jatkuvaa aikuisen läsnäolon tarvetta ja kun lapset eivät odota lopullista tuomiota ja ratkaisua vanhemman suusta.

Anna lapsille tilaa ja mahdollisuus selvittää pieniä kiistoja keskenään. Puutu tilanteeseen, jos jotakuta satutetaan, jos joku jää aina alakynteen tai jos kuulet, etteivät lasten omat ratkaisuyritykset etene.

Muista, että jo käynnissä olevaan konfliktitilanteeseen saapuvalla aikuisella ei ole kaikkia tietoja. Jos astumme huoneeseen ja näemme, että Sini on aikeissa läimäyttää Pekkaa, emme esimerkiksi tiedä onko Pekka ehkä juuri ennen saapumistamme läimäyttänyt Siniä. (Joskus voi jopa olla, että Sini ei edes ole aikeissa läimäyttää Pekkaa, vaikka meistä näyttää siltä.) Jos ryntäämme paikalle ja annamme Sinin kuulla kunniansa, se vääristää tilanteen lasten silmissä, koska molemmat tietävät, että Pekkakin juuri äsken löi. ”Mut Pekka löi ensin!” – nyt oikeudenkäynti on edennyt todistajien kuulemisvaiheeseen. Osalliset ryhtyvät kilvan syyttelemään toisiaan ja selittämään, kuka on tehnyt mitäkin. Kaikkien lausuntojen pohjalta odotetaan sitten vanhemman tuomiota, joka vain harvoin osuu aivan kohdalleen ja on kaikkien mielestä oikeudenmukainen.

On kaikin puolin järkevämpää opettaa lapsia ratkomaan kiistatilanteita ilman tarvetta ulkopuolisen osallistujan mukaantulolle. Se vaatii vanhemmalta varsinkin alkuvaiheessa ehkä pitkäänkin aktiivisuutta – kyse ei ole siitä, että lapset jätettäisiin keskenään riitelemään ja muksimaan toisiaan.

Kun tulet kiistatilanteeseen, varmista ensin kaikkien turvallisuus ja mahdollisesti myös turvaa tuhoamisvaarassa olevat leikit ja luomukset. ”En anna sinun lyödä.” ”En anna sinun rikkoa siskon rakentamaan linnaa.” Sitten voit neutraalisti kertoa, mitä näet – ”Tulin tänne ja näin, että sinulla, Sini, oli käsi pystyssä ja näytti ihan siltä, että aioit lyödä Jaakkoa.” – tai kysy mitä on tapahtunut, esimerkiksi: ”Minua kiinnostaisi tosi kovin tietää, mitä täällä on tapahtunut. – – Mmm… Hm… Ahaa… Sini kertoo, että Pekka löi ja Pekka kertoo, että ennen lyömistä Sini otti barbin Pekan kädestä.” Jos lapset ovat harmistuneita, senkin voi sanoa: ”Te molemmat näytätte surullisilta. On ikävää, kun tulee riitaa tai kun oma leikki menee sekaisin.” Auta lapsia löytämään ratkaisu, esimerkiksi: ”Miten tämän tilanteen voisi selvittää” tai ”Mikä sinusta, Sini, korjaisi tilanteen? Entä sinusta, Pekka?”

Kun olet mennyt tilanteeseen mukaan, älä lähde ennen kuin asia on selvitetty.

Jos molemmat lapset tai jompikumpi on kovin kiihdyksissä, pahin kuohunta kannattaa rauhoittaa ennen kuin yrittää mitään järkiratkaisuja tai -puhetta tilanteen selvittämiseksi.

Millaisilla tavoilla teidän kotonanne tuetaan sisarusten välistä suhdetta? Olisi kiva kuulla!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s