8 + 4 asiaa, jotka vanhempi voi sanoa kiukkukohtauksen aikana

84asiaakiukkukohtauksenaikana

Useimmat lapset joutuvat aika ajoin tunteidensa valtaan tavalla, joka näyttäytyy ulospäin kiukku- tai uhmakohtauksena. Kohtaus-nimitykset ovat tosin harhaanjohtavia, sillä kyse ei ole kohtauksesta, vaan lapsen ihan tavallisista suurista tunteista, joita hän ei vielä osaa ilmaista, kanavoida tai säännellä samalla tavalla kuin aikuiset.

Lapsen kiukkukohtaus tarkoittaa sitä, että lapsi on vihainen tai turhautunut tai ehkä sekä että. Kun aikuinen osaa kiukkuisena paiskoa kaappien ovia, kiroilla ja purra hammasta, lapsi osaa heittäytyä lattialle, huutaa ja potkia. Kiukkukohtaus ilmentää niitä alkeellisia taitoja, joita epäkypsällä lapsella on isojen tunteiden ilmaisemiseen.

Kiukkuhtaus iskee silloin, kun lapsi tuntee enemmän kuin pystyy kestämään: vihaa, ärtymystä, väsymystä, nälkää, turhautumista, voimattomuutta… Sen aikana lapsi saattaa potkia, purra, tukistaa, sylkeä, heitellä tavaroita, repiä mitä ikinä käsiinsä saa tai pyrkiä muunlaiseen tuhoavaan käytökseen.

Samalla kun lapsen kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikki käytös ei ole. Lasta voi myös auttaa pääsemään vaikeiden tunteidensa yli.

Mitä sanoa lapselle

1. ”En anna sinun…”

Usein kolme käytännössä hyödyllisintä sanaa haastavissa tilanteissa on ”en anna sinun…”

”En anna sinun potkia minua.” ”En anna sinun purra veljeä.” ”En anna sinun repiä minua hiuksista.” ”En anna sinun heitellä tavaroita.” ”En anna sinun lyödä päätäsi seinään.”

Ole rauhallinen ja selkeä ja yksinkertaisesti totea ”en anna sinun…” ilman kiihtymistä tai vihaisuutta. Käytä samalla ylivoimaista voimaasi estämään lapsen tuhoava käytös lempeästi ja johdonmukaisesti.

2. ”Tulisitko syliini? Okei. Olen kuitenkin tässä ihan vieressä, jos haluat pitää kädestä kiinni, tulla syliin tai halata.”

Kerro lapselle, että olet valmis läheisyyteen, lempeyteen ja lohdutuksen tarjoamiseen heti kun lapsesta tuntuu, että hän voi ottaa niitä vastaan. Tarjoa lapselle kiukun jatkuessa läheisyyttä säännöllisesti ja anna hänen tuntea, että olet turvallinen ja saatavilla ja että rakastat häntä kiukkuineen kaikkineen.

Pysy rauhallisena ja vakaana lapsen lähellä. Vanhemman rauhallinen olemus rauhoittaa lasta ja luo turvaa, kun tunteet riepottelevat. Jos lapsi sallii, eikä se kiihdytä häntä, voit laskea kätesi kevyesti hänen päälleen tai silittää häntä.

Tai jos lapsi haluaa olla yksin, anna hänelle tilaa. ”Okei, menen tuonne viereiseen huoneeseen. Voin koska vain tulla takaisin jos tarvitset minua tai sinä voit tulla minun luokseni jos haluat.”

Älä pitele lasta väkisin sylissä tai muuten rajoita häntä fyysisesti enempää kuin on välttämättä tarpeen turvallisuuden takia.

3. ”Näyttää siltä, että olet vihainen.”

Se, ettei lapsi osaa vielä toimia tunteidensa vallassa sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ei tarkoita sitä, ettei hänellä saisi olla tunteita – se tarkoittaa, että häntä pitää ohjata ja näyttää, miten tunteiden kanssa eletään.

Kun aikuinen rauhallisesti kertoo lapselle, että tämän kiukku on huomattu, lapsi kuulee että yksi hänen viesteistään on ainakin mennyt perille. Kyllä, minä olen tosi vihainen, ne tajuaa sen. Se, että aikuinen sanoittaa lapsen tunteita, on myös keskeinen osa lapsen tunnetaitojen kehittymistä

4. ”Olisit halunnut juoda maitoa vihreästä mukista ja olet pettynyt, kun annoin sinulle punaisen. Se vihreä muki onkin tosi hieno. Mutta…”

Lapselle on todella tärkeää tietää, että toinen ihminen kuulee mitä hän sanoo. Lapsen tarpeen tunnistaminen ja ääneen sanominen voi usein kokonaan ehkäistä kehkeytyvän kiukkukohtauksen täyden puhkeamisen.

Aikuisten ongelma näyttää usein olevan, että unohdamme antaa lapselle riittävästi tietoa.

”Ei! Mä en haluu mennä ulos!”

”Joo, no mut nyt mennään ulos, laita vaan kengät jalkaan.”

”Ei, en haluu mennä!”

”Ulkona on kivaa – katso, velikin laittaa jo aurinkohattua päähän.”

”Ei! Eiiiii!” 

Unohdamme selkeästi kertoa, että kuulimme mitä lapsi pyysi tai mikä häntä loukkasi, ja siirrymme suoraan hyvää tarkoittaen ohjaamaan hänen huomiotaan muualle tai ehkä myötätuntoisesti lohduttamaan häntä sen vuoksi, ettei pyyntöä voi toteuttaa. Lapsi ehkä pyytää uudestaan ja vanhempi uudestaan lohduttaa tai kääntää huomiota muualle ja sama toistuu vielä kerran ja toisenkin, ja lapsessa syntyy kasvava voimattomuuden tunne ja olo, että aikuinen puhuu nyt ihan eri asiasta kuin mitä lapsi yritti tuoda esiin.

”Sinä sanoit ei, et halua, että hampaitasi harjataan. Minä kuulin sen. Ihan juuri on kuitenkin aika lukea iltasatu, ja ennen sitä me harjaamme sinun hampaat. Harjataanko tänä iltana sähköhammasharjalla vai tavallisella hammasharjalla?”

”Olisit halunnut, että isä voitelee sinun leivän. Tuntuu kivalta tehdä asioita isän kanssa. Äiti ehti kuitenkin voidella leivän ensin. Kysytäänkö isältä, kaataisiko hän sinulle maitoa?”

”Sinusta tuntuu pahalta, kun pudotit sen puistosta löytämäsi heinänkorren. Se oli hieno korsi. Nyt meidän on aika lähteä hakemaan sisko päiväkodista emmekä ehdi lähteä etsimään sitä. Katsotaanko, näkyykö päiväkotimatkalla kukkia joita voimme poimia?”

5. ”Haluan auttaa sinua. Voitko näyttää minulle, mistä harmistuit?”

Jos lapsi ei vielä pysty ilmaisemaan itseään puheella, voi olla hankalaa saada käsitys, mistä kiukkukohtaus alkoi. Pientä tai muuten vielä puhumatonta lasta voi pyytää näyttämään, mitä hän tarkoittaa tai mistä hän loukkaantui.

6. ”Saat olla vihainen. Minuakin suututtaa joskus.”

Lapsi saa olla kiukkuinen, loukkaantunut ja turhautunut – mikään tunne ei ole lapselta sen enempää kielletty kuin keneltäkään muultakaan ihmiseltä. Ei silloinkaan, kun lapsi on aikuisen mielestä kiihtynyt ihan hölmöstä tai hassusta tai mitättömästä syystä.

Lapsen pettymisellä ja kiukulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä aikuinen pitää merkittävänä. Sillä on tekemistä vain sen kanssa, mikä on merkittävää lapselle.

Ei ole toisen ihmisen asia ryhtyä sanelemaan, mitä lapsi saa tai ei saa pitää tärkeänä tai naureskelle lapsen reaktioille ja tunteille.

Lapsella on oikeus tunteisiinsa ja se on hyvä kertoa hänelle. Se tuo turvaa ja vahvistaa hänen tunnetaitojaan. Vaikeatkaan tunteet eivät ole vaarallisia, vaan normaali osa elämää. Niiden kanssa voi oppia toimimaan.

7. ”Pikkuautoja ei saa heitellä. Ne menevät rikki ja satuttavat, jos osuvat johonkuhun. Koska haluat heitellä jotakin, tulehan katsomaan tätä…”

Ohjaa lapsi sallitun tekemisen pariin. Jos hän on niin kiukustunut, että haluaa lyödä ja potkia, voit osoittaa hänelle erityisen kiukkutyynyn, jota saa mätkiä niin paljon kuin haluaa. Tai jos hän haluaa heitellä tavaroita, voit ohjata hänet omaan huoneeseensa viskomaan vaikka askartelukaappiin kertyneitä vessapaperirullien hylsyjä.

8. ”Nyt minua suututtaa kovin ja minun täytyy mennä hetkeksi rauhoittumaan.”

Jos turhaudut ja kiihdyt itse niin paljon, ettet pysty enää hoitamaan tilannetta rauhallisesti, pyydä toinen vanhempi jatkamaan tai yksin ollessasi jätä lapsi hetkeksi itsekseen ja mene viereiseen huoneeseen vetämään henkeä.

Ja vielä neljä asiaa, jotka voi sanoa itselle

1. ”Pysy rauhallisena. Pysy aikuisena.”

Vanhemman käytöksen tärkein ja keskeisin asia on rauhallisuus. Lapsen kiukkukohtauksen äärellä me aikuiset olemme usein vähällä taantua lapsiksi itsekin ja hypätä surffaamaan tunteen aallolle lapsen kanssa. Mikään ei kuitenkaan ruoki lapsen tunneroihua samalla tavalla kuin se, että aikuinen kaataa siihen omaa kiukkukerosiiniaan.

Vanhemman rooli ja tehtävä on astua tilanteeseen turvallisena ja rauhallisena, lapsen tunnetta ulkoa käsin ohjaavana aikuisena.

2. ”Lapseni tarvitsee apuani.”

Pidä mielessä, että lapsella on jokin ongelma, ja mieti, miten voit auttaa häntä ratkaisemaan sen.

3. ”Minä keskityn nyt lapseeni.”

Keskity lapseesi ja hänen auttamiseensa. Älä huolehdi ympärillä olevien ihmisten mielipiteistä tai paheksunnasta. Jos joku on niin suvaitsematon, ettei kestä sitä, että lapset joskus saavat kiukkukohtauksen ruokakaupassa, hänen tehtävänsä on jäädä kotiin, ei sinun ja lapsesi. Jos kiukkukohtaus iskee paikassa, jossa metakka on selvästi häiriöksi, siirry lapsen kanssa rauhallisesti sivummalle, tarvittaessa lasta kantaen, kunnes olet paikassa, jossa voit keskittyä lapsen auttamiseen.

Lapsen kiukkukohtaus ei ole merkki huonosta vanhemmuudesta. Toiset lapset ovat herkempiä dramaattisille kiukkukohtauksille kuin toiset. Oma esikoiseni ei ole muistaakseni kertaakaan esimerkiksi heittäytynyt lattialle kiukkumaan, kun taas taaperoikäinen nuorimmaiseni tekee sitä säännöllisesti.

4. ”No niin, jatketaan eteenpäin.”

Kun tunnekuohu on rauhoittunut ja lapsi halutessaan saanut aikuiselta lohdutusta ja hellyyttä, on aika katsoa eteenpäin. Kiukku on ohi, isot reaktiot ovat ohi – annetaan niiden jäädä taakse.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s