Apua! Lapsi kaipaa koko ajan huomiota

apualapsikaipaakokoajanhuomiota.png

Lapsen jatkuva huomiontarve voi ilmetä hyvin monilla tavoilla, joista kaikille on yhteistä se, että ne yleensä pidempään jatkuessaan paitsi uuvuttavat vanhempaa, myös näyttävät pidättelevän lasta nauttimasta elämästään täysipainoisesti.

Jatkuvasta huomiontarpeesta voi kertoa esimerkiksi se, että

  • lapsi pysyy vanhemman rinnalla jatkuvasti ja saattaa esimerkiksi mieluummin istua lattialla hellan vieressä katsomassa vanhemman ruoanlaittoa kuin aloittaa jonkin leikin leluillaan
  • lapsi tekee kiellettyjä asioita tarkoituksella kaiken aikaa – kielteinen huomiokin on huomiota
  • lapsi vaatii jatkuvasti vanhemman apua ja ohjausta tekemisissä, joista ilmiselvästi selviytyisi hyvin itsekin
  • lapsi reagoi pienimpäänkin vastoinkäymiseen huomatavan voimakkaasti

Miksi lapsi hakee jatkuvasti huomiota?

Runsaan huomionhakuisuuden ja viihdyttämisen tarpeen taustalla on yleensä joko se, että lapsi ei saa vanhemmalta riittävästi huomiota, se, että lapsi saa liikaa huomiota, eikä vanhempi pysty puolustamaan omia rajojaan ja tarpeitaan tai se, että lapsi on synnynnäisesti suuritarpeinen. Yleensä vanhemman on helppoa päätellä, mistä on omalla kohdalla todennäköisemmin kysymys.

Miten auttaa lasta viihtymään välillä myös ilman vanhemman huomiota?

Apua jatkuvaan huomiontarpeeseen:

1. Huolehdi, että lapsi saa sinulta riittävästi huomiota

2. Panosta lapsen kanssa vietetyn ajan laatuun

3. Huomaa lapsen toivottu käytös

4. Ota lapsi mukaan arjen touhuihin

5. Auta lasta uskomaan, että hän pärjää ilman jatkuvaa huomiota

6. Huolehdi itsestäsi ja rajoistasi

7. Uskalla antaa lapsen kyllästyä

8. Ole myötätuntoinen

Anna muutokselle aikaa

1. Huolehdi, että lapsi saa sinulta riittävästi huomiota

Ilmeisin syy huomionhakuisuuteen on huomionpuute. Se on arkista todellisuutta monissa lapsiperheissä. Töissä käyville vanhemmille ei Suomessa ole juurikaan tarjolla lasten ja vanhempien hyvinvointia tukevia pikkulapsivuosien työaikajärjestelyjä, vaan pientenkin lasten vanhempien odotetaan tekevän töitä täysipäiväisesti ja kaikissa vuoroissa.

Vanhempien työpäivät ovat täysiä ja lasten hoitopäivät pitkiä. Arki-illat jäävät lyhyiksi ja usein kaikkia väsyttää. Päivällinenkin pitää saada pöytään, eivätkä pyykit pese itse itseään.

Lapsiperhe ajautuu arjessa helposti krooniseen ajanpuutteeseen, jonka ensimmäisinä oireina vanhemman ja lapsen päivittäin kiireettä yhdessä viettämä aika usein vähenee.

Mutta kiireetön aika lapsen kanssa on se, mihin jokaisen vanhemman pitäisi ensimmäisten asioiden joukossa päivittäin panostaa. Vaikka se tarkoittaisi, että tänään syödään rakkaudella valmistetun makaronilaatikon sijaan uunissa lämmitettyjä pakastekalapuikkoja kurkkutikkujen kera tai että tänään oikein mihinkään muuhun liian väsynyt tai ajatuksissaan oleva isä ottaa lapsen kainaloon ja silittelee tätä Pikkukakkosen ensimmäisen puolikkaan ajan.

Jos arki on jatkuvasti liian kiireistä päivittäiseen silittelyyn ja sylittelyyn ja lautapelierän pelaamiseen tai yhdessä askartelemiseen tai huoparuokaravintolassa aterioimiseen, pysähdy miettimään asioiden tärkeysjärjestystä ja sitä, miten päivittäisen elämän voi järjestää toisin.

2. Panosta lapsen kanssa vietetyn ajan laatuun

Ei, en tarkoita, että lapsen kanssa on aina vietettävä huikeaa ilotulituksen täyteistä laatuaikaa huvipuistossa ja eläintarhassa ja hoplopissa tai mieluiten kaikkien kolmen yhdistelmässä. Tarkoitan panostamista vuorovaikutuksen ja yhteyden laatuun.

Kun olet lapsen kanssa, ole lapsen kanssa. Lapsi huomaa kyllä, kun vilkuilet puhelintasi ja kuulee, kun Messenger-ilmoitukset kilahtelevat vieressä olevaan tablettiin. Kun lapsi tietää, että huomiosi on puolittain jossain muualla tai että sen saattaa koska tahansa varastaa puhelimen värähdys taskussa, on kuin siihen huomatuksi tulemisen ja tärkeäksi itsensä kokemisen astiaan, jota yrität täyttää, olisi tehty reikiä ja se valuisi puolityhjiin samalla kun kaadat siihen sitä täyttääksesi.

Voitte lukea kirjaa, kävellä koiran kanssa metsässä tai kasata duplotornia – tekemisellä ei ole niinkään paljon väliä kuin sillä, miten se tehdään.

Nosta puhelin hyllylle, sulje kannettavan tietokoneen kansi ja keskity olemaan juuri nyt, juuri tässä, juuri tämän pienen ihmisen kanssa.

3. Huomaa lapsen toivottu käytös

Varo lankeamista vanhemmuuden ansaan, jossa olemme tyytyväisiä ja pysymme kaikessa hiljaisuudessa etäällä, kun lapsi touhuilee rauhassa itsekseen, ja suomme huomiota voittopuolisesti silloin, kun lapsen käytös kääntyy tuhoavaksi, riitaisaksi tai muuten epätoivotuksi.

Älä häiritse tekemiseensä keskittynyttä lasta, mutta pidä silmällä samassa huoneessa touhuavan lapsen pyrkimyksiä katsekontaktiin kanssasi tai poikkea säännöllisesti lastenhuoneen ovella kurkkaamassa ja sanomassa muutama mukava sana, jos lapsi ei silloin ole erityisesti syventynyt tekemiseensä.

Pidä pitkin päivää jatkuvasti silmällä tilanteita, joissa voit luontevasti huomioida lapsen myönteisen käytöksen. Tasapaino on oikea silloin, kun lapsi saa vanhemmalta enemmän huomiota toivotusta käytöksestä kuin käytöksestä, jota vanhempi ei hyväksy.

4. Ota lapsi mukaan arjen touhuihin

Ota lapsi mukaan arkisiin askareisiin. Näytä hänelle, miten juustoa raastetaan ja anna hänelle sitten pehmeä kermajuustokimpale ja raastin. Ojenna lapselle vastuu pestyjen kirjavien sukkien parien löytymisestä. Näytä lapselle kastelukannun paikka ja miten kannusta kaadetaan vähän vettä kukkaruukkuun, ja lähetä hänet kierrokselle kodin viherkasvien luo. Kun lapsi tutustuu askareisiin ja niihin tarvittavat välineet ovat hänen ulottuvillaan, hän oppii jatkossa itsekin tarttumaan niihin.

Askareiden parissa lapsi saa olla lähelläsi vaatimatta tai saamatta kuitenkaan jatkuvaa huomiota. Lisäksi tällainen vastuun saaminen paitsi on lapselle monin tavoin hyödyllistä muutenkin, myös auttaa häntä tottumaan itsekseen tekemiseen ja vanhemmasta irtautumiseen esimerkiksi silloin, kun hän käy kastelemassa olohuoneen kukkia sillä välin, kun vanhempi puuhaa keittiössä.

Voit myös tarjota lapselle esimerkiksi mahdollisuuden tuoda jonkin lelun keittiöön, jossa teet kotitöitä; lapsen ei ole pakko olla eri huoneessa kuin sinä, jotta teillä molemmilla olisi mahdollisuus keskittyä omaan tekemiseenne.

5. Auta lasta uskomaan, että hän pärjää ilman jatkuvaa huomiota

Usko lapsen pärjäävyyteen ja auta häntä itseäänkin uskomaan siihen. Me tiedämme, että lapsi selviää ilman vanhemman jatkuvaa huomiota – nyt pitää vain saada lapsikin luottamaan siihen.

Osoita käytökselläsi myönteisesti, että uskot lapseen ja että hän pystyy tekemään omassa lapsenmaailmassaan ihan mitä tahansa. Tue lapsen omatoimisuutta ja kannusta häntä yrittämään itse. (Voit lukea lapsen itsetunnon ja pärjäävyyden tukemisen keinoista täältä.)

6. Huolehdi itsestäsi ja rajoistasi

Lapset ottavat pääsääntöisesti vastaan niin paljon huomiota kuin vanhempi suinkin antaa, ja mielellään pyytävät lisää vielä kaiken otettuaankin.

Jos sinusta tuntuu, että lapsi vaatii enemmän huomiota kuin jaksat antaa, hän vaati enemmän huomiota kuin jaksat antaa. Silloin sinulla on lupa ja tarve pitää huolta itsestäsi.

Jos lapsen on vaikea hyväksyä sitä, että et ole jatkuvasti käytettävissä viihdyttämään ja keskittämään kaiken huomiosi häneen, voit harkita esimerkiksi yhteisen ajan aikatauluttamista säännölliseksi osaksi päivärutiinia. Pidä päivärutiini vakaana ja yhteinen täysipainoinen aika selkeänä osana sitä. Varaa puoli tuntia päivähoidosta ja töistä palaamisen jälkeen ajaksi, jolloin keskityt häiriöttä viettämään aikaa lapsen kanssa, ja siirry sitten tekemään mitä ikinä sinun kulloinkin tarvitseekaan tehdä. Rutiinin toistuessa lapsi oppii, että hän voi luottaa päivittäiseen aitoon huomioosi ja myös sen, että sen jälkeen on aika tehdä asioita ilman sinua (kunnes koittaa taas vanhemman täyden ja hellän huomion aika viimeistään iltarutiinien alkaessa).

Varsinkin kotivanhempi voi aikatauluttaa ajankäyttöä myös toisinpäin: varaa päiväohjelmaan aikoja, jolloin keskityt tekemään omia asioitasi ja lapsi saa viihtyä itsekseen. Jos tämä on lapselle hyvin vaikeaa, aloita vähästä. Totuta lapsi vanhemman omaan aikaan aluksi viisi minuuttia tai jopa sitäkin lyhyempi aika kerrallaan. Istu alas lukemaan kirjaa tai sanomalehteä (tai alussa edes teeskentelemään, että teet niin), laita ajastin piippaamaan sopivan ajan kuluttua ja kerro lapselle, että piippaukseen asti sinä keskityt omaan asiaasi. (Vielä piippausta parempi vaihtoehto on visuaalinen kello tai tiimalasi, josta lapsi näkee ajan kulumisen.) Kun lapsi pystyy selviämään vanhemman omasta ajasta ilman huomionhakuista käytöstä, kasvata sitä tilanteesta riippuen aina vaikka vain minuutti kerrallaan, jolloin lapsi vähä vähältä tottuu siihen, että myös vanhemman omat tarpeet ovat tärkeitä ja vaativat täyttämistä päivän mittaan.

Ole lempeä ja myötätuntoinen samalla kun olet johdonmukainen ottaessasi aikaa omiin puuhiisi.

7. Uskalla antaa lapsen kyllästyä

2010-luvun lapset elävät jatkuvien viihdykkeiden maailmassa. Television kaukosäädintä kohti on helppo kurkottaa, iso osa leluista on suunniteltu säästämään lapsilta mielikuvituksen vaiva ja iPad pursuaa tekemistä muutaman sormennäpäytyksen päässä. Ja sama pätee vanhempiin, mikä osaltaan vaikeuttaa lasten kyllästymisen katsomista ja sietämistä.

Älä totuta lapsiasi siihen, että toimit ohjelmatoimistona tai ojennat älypuhelimen, kun lapsi riittävästi valittaa tylsyyttään. Ja jos on käynyt niin, että lapsesi ovat oikeastaan jo päässeet tottumaan siihen (niin voi helposti käydä kenelle hyvänsä vanhemmalle), nyt on vallan hyvä aika tottua muuhun.

Kyllästyminen on lapsille itse asiassa hyväksi ja auttaa muun muassa mielikuvituksen kehittymisessä.

8. Ole myötätuntoinen

Pienet lapset ovat kehityksessään itsekeskeisessä vaiheessa. Heillä ei ole vielä kykyä asettua toisen kenkiin ja miettiä tilannetta tämän kannalta. Lasta ei kovin syvällisesti kosketa se, kun isä valittaa ettei saa laitettua ruokaa rauhassa tai kun äiti huokailee ettei ikinä saa hetkeksikään istahdettua juomaan teetä.

Lasta koskettaa se, mitä hän ajattelee, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän voi tehdä. Lapselle ”Mutta kun minun pitää nyt tehdä tämä ruoka” ei välttämättä tarkoita kauheasti, vaan yhteys lapseen syntyy siitä, kun vanhempi sanoo myötätuntoisesti: ”Sinä haluaisit leikkiä vielä lisää yhdessä ja olet pettynyt, kun minun on nyt aika tehdä muuta.”

+ anna muutokselle aikaa

Ei kannata yrittää hypätä ääripäästä toiseen tai ponnistaa kohti liian suuria loikkia yhdellä kertaa. Etene pienin askelin itseäsi ja lastasi kuunnellen.

Ole kärsivällinen – muutos ei todennäköisesti tapahdu muutamassa päivässä, mutta se tapahtuu. Jaksa olla lempeä ja johdonmukainen.


Nämä julkaisut saattavat kiinnostaa sinua:

muokattu 16.6. klo 14:20: Miksi lapsi hakee jatkuvasti huomiota -kappaleeseen lisätty lause ”tai se, että lapsi on synnynnäisesti suuritarpeinen.”

2 vastausta artikkeliin “Apua! Lapsi kaipaa koko ajan huomiota

  1. Tämä oli hyvä teksti! Mutta itseäni jäi vähän häiritsemään se, että tekstissä niin mustavalkoisesti ja hieman ehkä syyllistäen sanottiin, että on vanhemman vika, jos lapsi vaatii liikaa huomiota (joko siis vanhempi on liikaa lapsen kanssa tai liian vähän). Olen itse kyllä sitä mieltä, että lapsen käytös on myös täysin lapsen temperamentista ja luonteesta kiinni. Lapset ovat niin erilaisia. Oma lapseni on 1v 8kk, joka on koko pienen ikänsä ollut todella suuritarpeinen vauvasta asti. Ensimmäisen vuoden lapsi oli minussa kiinni todella intensiivisesti ja mielestäni tähän ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin vastata lapsen tarpeeseen olla lähellä vanhempaansa. Toki edistystä on tapahtunut nyt iän myötä ja ajoittain viihtyy hyvin itsekseen, mutta edelleen lapsi on hyvin suuritarpeinen. Hän vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja huomiota, joka on kyllä ajoittain uuvuttavaa. En silti pysty näkemään asiaa sillä tavalla, että olisin opettanut lapsestani tällaisen. Mielestäni olen vain vastannut lapseni tarpeisiin juuri sillä tavalla, mitä uskon hänen tarvitsevan.

    Tykkää

    1. Hei Hannis!

      Olet ihan oikeassa, jätin tärkeän asian mainitsematta, kun en kirjoittanut tästä asiasta. Näen nyt, että sisältö kääntyy syyttäväksi sellaisen vanhemman silmissä, jolla on luonnostaan suuritarpeinen lapsi. Tämä on selkeästi minulle kirjoittaessa käynyt ajatusvirhe, jonka korjaan tekstiin

      Kiitos, kun kerroit virheestäni!

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s