Kun olet huutanut lapsellesi

kunolethuutanutlapsellesi

Huusit juuri lapsellesi. Huusit ja menetit malttisi. Sanoit asioita rumalla tavalla, sanoit liian äänekkäästi, sanoit tavalla, jolla et halua sanoa lapsellesi mitään. Ja nyt sinusta tuntuu pahalta.

En tunne vanhempia, jotka pitäisivät siitä, että ärjyvät lapsilleen, ja useimmat varmaan mieluiten lakkaisivat huutamasta, jos tietäisivät, mitä muuta voisivat tehdä. Ja jotkut korottavat lapsilleen tarpeettomasti ääntään, vaikka periaatteessa tietävätkin. Väsymys, kiire, stressi, uupuminen, turhautuminen, voimattomuus – mikä sitten onkaan syynä, lapsille vihastumisen ja sen avoimen, vihamielisen näyttämisen jälkeen on kurja olo kaikilla.

Lapsille ei pitäisi huutaa. Vanhempi saa olla vihainen, mutta vihan ilmaisemiseen tulisi löytää muu tapa.

Kun vanhempi on menettänyt malttinsa, lasta surettaa ja joskus jopa pelottaa, vanhempi potee syyllisyyttä.

Syyllisyys on ymmärrettävää, mutta meidän pitäisi vanhempina olla itsellemme armollisia, selvittää tilanne lapsen kanssa ja kääntää katse tulevaan.

Tässä jotakin mietittävää vanhemmalle, jolla on kamala olo lapselle huutamisen jälkeen. Mitä voi sanoa ja tehdä kun on huutanut lapselle?

1. Et ole huono äiti tai isä

Aloitetaan tästä. Et ole huono äiti tai isä, vaikka olet huutanut lapsillesi. Lapsille vihastumisen aiheuttama syyllisyys voi olla todella raskas kantaa. Älä anna sen peittää alleen kaikkea hyvää. Jopa vihastuminen itsessään voi olla merkki siitä, että olet hyvä vanhempi: sinä välität, sinä tunnet vanhempana tunteiden täyden kirjon.

Joissakin länsimaisissa tutkimuksissa on todettu, että jopa 90 % vanhemmista huutaa lapsilleen joskus. Vaikka se ei sinänsä olekaan hyvä uutinen, on turvallista sanoa, että useimmat vanhemmat menettävät malttinsa joskus, et ole ainoa.

2. Lapsesi ei vaurioitunut pysyvästi siitä, että huusit hänelle

Vanhemman satunnainen maltinmenetys ei riko lasta. Ei varsinkaan silloin, kun tilanne käydään jälkikäteen läpi turvallisessa tunnelmassa ja vanhempi pyytää anteeksi. Sinun ei tarvitse pelätä, että olet pysyvästi satuttanut lastasi.

Jatkuva lapsille huutaminen ja vanhemman vihaisuus ovat oma asiansa. Jos sinusta tuntuu, että keikut jatkuvasti vihan kynnyksellä ja huudat lapsille tosissasi yhtenään, ota yhteyttä neuvolaan tai perheneuvolaan ja hae apua ongelman selvittämiseen. Se, että olet huolestunut asiasta ja haluat pystyä toimimaan toisin, on merkki hyvästä vanhemmuudesta.

3. Pyydä anteeksi

Kun tilanne on rauhoittunut, pyydä lapselta kaikessa rauhassa anteeksi. Ota vastuu siitä mitä olet sanonut ja tehnyt, älä selittele tai syytä lasta käytöksestäsi. ”Olen tosi pahoillani. Oli minulta väärin tehty, kun huusin sinulle tuolla tavalla ja kun sanoin niin rumia asioita. Anteeksi.”

Voit käydä tapahtunutta läpi lapsen iän ja kehitystason puitteissa ja auttaa lasta puhumaan, jos vaikuttaa siltä, että puhuminen tuntuisi hänestä hyvältä ja olisi hänelle avuksi. Voit yksinkertaisesti kertoa, mitä itse näit tilanteessa, ja lapsi voi lähteä puhumaan lisää, jos haluaa – esimerkiksi: ”Sinua itketti, kun puhuin sinulle niin vihaisesti.” Älä kuitenkaan pakota tai painosta lasta puhumaan, äläkä jää vellomaan tilanteeseen, jos lapsi haluaa jatkaa eteenpäin.

Kun olet pyytänyt anteeksi ja olette käsitelleet asian lapsen kanssa loppuun, älä palaa käsittelemään syyllisyyttäsi lapsen kanssa. Ellei lapsi ota tapahtunutta uudestaan puheeksi tai vaikuta siltä, että se edelleen selvästi vaivaa häntä, ei kannata palata uudelleen ja uudelleen pahoittelemaan ja harmittelemaan sitä mitä tapahtui. Ei ole lapsen tehtävä keventää vanhemman tuntemaa pahaa oloa ja harmistusta.

4. Älä ikinä lupaa lapsellesi, ettet enää toiste huuda

Älä anna lapselle lupauksia, joita et voi pitää. Tällaisten lupausten jälkeen seuraava vihastuminen jättää entistä syvemmän syyllisyyden sinulle ja nakertaa palan pois lapsen tuntemasta luottamuksesta. Voit hiljaa mielessäsi luvata itsellesi, että seuraavalla kerralla toimit paremmin, mutta älä yritä keventää omaa syyllisyyttäsi lupaamalla lapselle sellaista, mitä et ehkä pysty pitämään.

Voit kertoa lapselle, että et pidä siitä, että tulistuit ja että haluat opetella toimimaan toisella tavalla.

5. Korjaa yhteys lapseen

Kun tilanne on rauhoittunut ja käsitelty, tee kaikessa rauhassa jotakin yhdessä lapsen kanssa. Pelatkaa lautapeliä, lukekaa kirja, rakentakaa palapeli tai istukaa vaikka yhdessä värittämään värityskirjaa ja jutustelemaan.

5. Jatkossa voit toimia toisella tavalla

Vaikka sitä ei pidä luvata ääneen lapselle, päätä jatkossa toimia toisin. Etsi keinoja toimia haastavissa tilanteissa eri tavalla ja opettele tunnistamaan tilanteet, jotka laukaisevat kiukkusi, ja keksi sitten tapoja välttää kiukun laukeaminen.

Äsken tapahtunutta et voi enää muuttaa. Et voi poimia takaisin sanoja ja ääntä, joka on päässyt suustasi ulos. Hyväksy se, mitä tapahtui ja se, ettet voi muuttaa sitä. Et voi vaikuttaa menneeseen, mutta voit vaikuttaa tulevaan. Voit vaikuttaa vain siihen, mitä teet ja miten toimit jatkossa. Päätä, että toimit toisella tavalla, päätä että et enää huuda. (Jos kuitenkin huudat, ole itsellesi edelleen armollinen ja päätä uudestaan, että seuraavalla kerralla toimit toisin.)

Yksi vastaus artikkeliiin “Kun olet huutanut lapsellesi

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s