15+1 myönteisen vanhemmuuden tapaa, jotka voit ottaa käyttöön nyt heti

151

Artikkeli esittelee yhteensä 15+1 selkeää, helposti käytäntöön sovellettavaa tapaa, joilla voit muuttaa vanhemmuuttasi myönteisempään suuntaan heti tänään. Näiden vanhemmuuden tapojen ja periaatteiden omaksuminen helpottaa elämää lasten kanssa ja tekee siitä onnellisempaa. Muista ja malta kuitenkin olla kärsivällinen; et ehkä huomaa mitään muutosta, kun kokeilet joitakin näistä tavoista ensimmäistä kertaa, vaan kuten mitkä tahansa uudet tavat, nämäkin vaativat totuttelua sekä vanhemmalta että lapselta.

1. Keskity hallitsemaan itseäsi sen sijaan, että yrittäisit hallita lapsiasi. Muuta oma käytöksesi ensin. Ole sellainen kuin haluat lastesikin olevan. Lapsesi seuraavat antamiasi malleja niin hyvässä kuin huonossakin. Muista: kun haluat lempeyttä ja rauhaa, ole itse ensin lempeä ja rauhallinen.

2. Muuta asennettasi. Älä ajattele lasta tai hänen käytöstään ongelmana, vaan ajattele, että lapsi viestii käytöksellään jotakin. Keskity selvittämään ongelma lapsen käytöksen takana. Muista, että lapsi ei ole huono, vaikka hänen käytöksensä olisi huonoa. Älä ota lapsen epätoivottua käytöstä henkilökohtaisesti.

3. Keskity ratkaisuun, älä ongelmaan. Sen sijaan että osoittaisit lapselle mitä hän on tehnyt väärin, ohjaa hänet ratkaisun äärelle. On eri asia sanoa lapselle ”ei saa ohitella!” kuin ”tässä voit odottaa omaa vuoroasi” tai ”ei saa ottaa kädestä!” kuin ”voisit kysyä kaverilta, antaisiko hän lapion välillä sinulle”. Kun lasta kielletään ohittamasta tai ottamasta toisen kädestä, hän ei edelleenkään tiedä, mitä hänen sitten pitäisi tehdä. Siten hän todennäköisemmin jatkaa epätoivottua käytöstään ja toistaa sitä jatkossakin.

4. Tunnista päivän ongelmakohdat ja korjaa ne suunnittelulla. Jos aamut ovat yhtä kaaosta ja huutoa, harkitse voisitko edellisenä iltana valmistautua niin, että asiat sujuisivat helpommin. Tai jos illalla työ-, päiväkoti- ja koulupäivän jälkeen päivällisen valmistumista odotellessa lapset aina riitelevät ja kaikkia kiukuttaa, mieti voisitko korvata kotimatkalla tehdyn ruokakauppareissun kaupan tarjoamalla valmiilla ostoskassipalvelulla, valmistaa ruoan aina edellisenä päivänä pelkkää lämmittämistä vaille valmiiksi tai olisiko esimerkiksi perheen vanhempien työaikajärjestelyillä mahdollista lyhentää hoitopäivien pituutta. Jalkaansa ei kannata lyödä samaan kiveen joka päivä, vaan kannattaa pysähtyä miettimään, miten kiven saisi siirrettyä syrjään.

5. Ota lapset mukaan. Järjestä astikaapit niin, että lapset ylettyvät lautashyllylle ja voivat kattaa pöytää ruoanvalmistumista odotellessa, anna lapselle raastin ja juustokimpale siksi aikaa kun itse pilkot sipulin, näytä hänelle miten hän voi viikata pyyhkeitä kaappiin kun on aika huolehtia puhtaat pyykit kaappiin, ota taapero mukaan työntämään likaisia vaatteita pesukoneeseen…

6. Saako perheesi riittävästi unta? Arki-illat ovat lyhyitä ja venyvät helposti liian myöhäisiksi ennen kuin lapset käyvät nukkumaan. Ehkäise ristiriitatilanteita huolehtimalla, että etenkin lapset saavat riittävästi unta niin arkena kuin viikonloppunakin. Jos huomaat rytmissä korjattavaa, ryhdy tekemään muutoksia vähä vähältä. Nukahtamisrytmiä ei kannata yrittää kerralla kerralla tuntia varhaisemmaksi, vaan sopiva muutos on viisi minuuttia päivässä.

7. Puhu lapselle kunnioittavasti. Korvaa käskyttäminen toteamuksilla ja anna lapselle tilaa huomata muutoksen tarve ja keksiä tilanteeseen ratkaisu. Sen sijaan että ruokailun jälkeen sanoisit leikkeihinsä pyyhältävälle lapselle ”vie lautasesi tiskipöydälle”, kokeile sanoa ”lautasesi jäi vielä ruokapöydälle (likaisten astioiden paikka on tässä, annahan kun näytän)”. Tai sen sijaan, että sateen alkaessa käskisit lasta keräämään kamppeensa pihamaalta, voit sanoa ”ulkona alkaa sataa ja potkulautasi on keskellä pihaa (se menee sateessa pilalle, tavaroita säilytetään sateensuojassa täällä, annahan kun näytän)”.

8. Ole odotuksissasi johdomukainen ja selitä ne lapselle selkeästi. Selkiytä perheesi säännöt. Selvitä ensin itsellesi, mitkä ovat ehdottomia sääntöjä ja mieti sitten, kuinka tärkeitä ovat ne säännöt, joita et pidä ehdottomina. Karsi ylimääräiset, turhat rajoitukset ja tee koko perheelle selväksi, mitkä säännöt pätevät. Lasten tulee selvästi tietää, mikä on sallittua; ole hyvin selkeä, kun puhut lapsille säännöistä. Pidä asettamistasi rajoista johdonmukaisesti ja visusti kiinni ja ole myötätuntoinen ja lempeä kun ohjaat lasta.

9. Vaihda jäähypenkki läheisyyteen. Kun suuret tunteet riepottelevat lasta, hän kaipaa hyväksyvää ja ohjaavaa aikuista enemmän kuin koskaan. Jäähypenkillä tai omaan huoneeseen komennettuna lapsi jää yksin, ei opi käsittelemään tunteitaan ja saa käsityksen, että kielteisistä tunteista on syytä seurata rangaistus. Jäähyttämisen sijaan tarjoa lapselle syliä ja läheisyyttä tai anna hänelle tilaa rauhoittua itsekseen, jos hän niin haluaa.

10. Luovu erotuomarin roolista. Meillä kaikilla on varmasti lapsuudestamme epäoikeudenmukaisuuden tunteen värjäämiä muistoja siitä, miten aikuiset ovat tulkinneet tilanteita väärin ja jakaneet tulkintansa pohjalta tuomioita. Tällaiset vanhemman väliintulot ovat yksi parhaista tavoista synnyttää sisarusten välistä kateutta ja kaunaa. Turvallisuudesta on huolehdittava ja varmistettava, ettei esimerkiksi pikkusisarus jää aina alistettuna alakynteen, mutta niin kauan kuin ketään ei satuteta ja kiistakumppanit ovat jotakuinkin tasavertaisia, tarkkaile tilannetta sivusta. Mikäli päädyt puuttumaan lasten kiistaan, vältä syyllisen etsimistä ja nimeämistä, älä asetu erotuomarin rooliin. Totea sen sijaan mitä näet (”Hmm… Näyttää siltä, että sinua Jaakko itkettää ja että sinulla Tiina on kaikki pikkuautot sylissäsi”) ja ohjaa lapsia itse löytämään tilanteeseen ratkaisu.

11. Ota lapsen mielipide huomioon. Ymmärrä, että lapsella on oikeus olla eri mieltä ja valitse tilanteita, joissa voit näyttää sen hänelle. Jos lapsi ilmoittaa, että hänen leikkinsä on kesken, kun olisi mielestäsi aika lähteä harjaamaan hampaita vuoteeseen menoa varten, voit hyvin antaa hänelle viisi minuuttia aikaa viimeistellä touhunsa ja hakea hänet iltatoimiin vasta sitten.

12. Etsi ”eille” vaihtoehtoja. Vältä lasten ehdotusten ja pyyntöjen tyrmäämistä nopealla ja vastaansanomattomalla ”eillä”. Kun lapsi iltakahdeksalta kysyy, voisiko hän leipoa, mieti mitä muuta voisit vastata kuin ”ei, et voi”. Kokeile vaikka tätä: ”Leipominen onkin kivaa. Nyt on myöhä ja aika käydä nukkumaan. Haluatko leipoa lauantaina? Voin kirjoittaa sen kalenteriin, niin emme unohda sitä.”

13. Vietä päivittäin keskeytyksetöntä aikaa lapsesi kanssa. Puhelin pois, askareet sivuun, televisio kiinni. Keskity kahdenkeskiseen aikaan lapsesi kanssa joka päivä. Puoli tuntia työ- ja hoitopäivän jälkeen auttaa teitä molempia palautumaan päivästä ja vahvistaa suhdettanne. Jos lapsia on monta, vietä jokaisen kanssa 10-15 minuuttia ihan omaa häiriötöntä aikaa joka päivä. Jos tuntuu, ettet osaa istua lattialla leikkimässä, viettäkää päivittäin yhdessä vaikka puolituntinen kirjan ääressä muutoinkin kuin iltasatua lukien.

14. Huomioi lapsen myönteinen käytös. Usein lasten epätoivotun käytöksen takana on huomiontarve. Tyydytä se huomaamalla lapsi helpommin silloin, kun hänen käytöksensä on toivottavaa kuin silloin, kun käytös on jotakin muuta.

15. Anna aina ennakkovaroitus. Älä repäise lasta touhuistaan odottamatta, vaan muista aina hyvissä ajoin kertoa, että kohta on aika lopettaa. ”Kohta lähdetään kotiin. Vielä ehdit keinua vähän aikaa tai laskea pari kertaa liukumäestä ennen kuin mennään.”

+ vältä kiirettä. Lasten kanssa asiat tapahtuvat usein hitaasti. Varaa riittävästi aikaa, älä luo tarpeettomia paineita jättämällä lähtö viimetinkaan tai järjestämällä aikataululoukkuja.

Myös nämä artikkelit saattavat kiinnostaa sinua:

Muokattu 21.9.2017: lisätty linkkejä Hyvin kasvatetun muihin artikkeleihin

6 vastausta artikkeliin “15+1 myönteisen vanhemmuuden tapaa, jotka voit ottaa käyttöön nyt heti

  1. Olet taas osannut kertoa sen, mitä pitääkin, yksinkertaisen selkeästi. Minäkin olen yrittänyt käyttää näitä aktiivisen kuuntelun ja ogelmanratkaisun menetelmiä lasten kanssa, mutta helposti ne unohtuvat, jos niitä ei harjoittele. Meillä kun on muistissa niin paljon käskyjä ja kieltomalleja.

    Tykkää

    1. Niinpä. Toisaalta on minusta hyvä ja oikea ajatus, ettei vanhemmuutta tarvitse opiskella kirjoista ja oppaista. Toisaalta taas on niin kovin totta, ettei kukaan meistä aloita vanhemmuustaivalta tyhjältä pöydältä, vaan jokainen on valmiiksi ohjelmoitu omien kokemustensa, kulttuurin normien ja ympäristön odotusten myötä, eikä kovin moni meistä pysähdy tiedostamaan ja ajattelemaan sitä. Usein uudelleenohjelmoiminen ja uudenlaisen ajatustavan omaksuminen vanhan tottumuksen tilalle on sittenkin hyväksi.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s